Virtuaalimaailma tänään

Tämä postaus sisältää kirjoitukseni ht.netin ketjuun kuinka niin ‘virtuaalimaailma’. Lähinnä omaksi ilokseni.

–

Olen sitä mieltä, että nykyiset virtuaaliharrastajat ovat hemmoteltuja pentuja, jotka eivät osaa tehdä mitään itse. Olen myös sitä mieltä, että suurin osa virtuaaliharrastajista käyttää liikaa aikaa menestyksen tavoitteluun tietämättä edes, mitä menestys on.

Maailmassa on paljon harrastuksia, jotka maksavat. Itse asiassa ainoa ilmainen harrastus lienee haaveilu. Siis nimenomaan oman pään sisällä tapahtuva haaveilu, virtuaalihevoset ovat kokonaan toinen juttu. Jos haluat harrastaa virtuaalihevosia, joudut aluksi hankkimaan itsellesi tietokoneen ja nettiyhteyden ja maksamaan sähkölaskut. Jos voit käyttää jonkun toisen nettiä ilmaiseksi, hyvä sinulle.

Jos haluat vain tehdä jotain kivaa ilmaiseksi, kulusi jäävät siihen. Voit ladata ilmaisia ohjelmia ja käyttää vapaasti kopioitavia kuvia ja ulkoasuja. Sinun ei tarvitse koskaan maksaa kenellekään euroakaan, eikä edes kisoja, tekstejä, kuvia tai leiskoja.

Jokaisella on oikeus päättää itse, haluaako maksaa enemmän. Kukaan ei pakota sinua ostamaan domainia tai hankkimaan tallillesi toisen ihmisen tekemää ulkoasua/valokuvaa/tekstiä/kisakalenteria.

Mielestäni kenelläkään, joka ei tee kaikkea tallilleen itse, ei ole oikeutta valittaa hintojen tasosta. Hinnat ovat mitä ovat ja kaikki tietävät ne jo ennen ostopäätöstä. Jos päätät ostaa 5 € tai 20 sijoituksen tai 4 rakennekuvan ulkoasun, se on oma valintasi. Kukaan ei pakota. Voisit ihan yhtä hyvin jättää ostamatta tai päättää, että ostat vasta, kun saat samantasoisen 3 eurolla, 10 sijoituksella tai 2 rakennekuvalla.

Hinnoista valitus kuulostaa minusta vain hemmoteltujen pikkupentujen ruikutukselta. Kyllä, tämä on virtuaalimaailma, mutta se ei tarkoita, että kenelläkään muulla olisi täällä velvollisuus pureskella sinun ruokasi puolestasi.

–

Itse olen harrastanut virtuaalihevosia noin 9 vuotta. Tämä on sen verran tärkeä harrastus, että olen valmis maksamaan, jos saan sillä, mitä haluan. Tällä hetkellä tiedän, ettei juuri kukaan (leiskantekijä, valokuvaaja) pysty tarjoamaan miulle sitä, mitä haluaisin, joten en maksa.

–

“jos on olevinaan virtuaalimaailma, eikö kaiken pitäisi olla virtuaalista, ettei mikään tapahtuisi oikeasti?”

Miksi pitäisi? Onko joku miun huomaamattani säätänyt virtuaalimaailmaan jotain lakeja, jotka määräävät, kuinka tätä pitäisi harrastaa?

“jos kaikki alkaisivat pyytää leiskoistaan rahaa, niin sitten sellaiset, joilla ei ole mahdollisuutta (…), eivät saisi leiskoja, jos eivät itse osaisi tehdä.”

Mitä sitten? Jokaisella on mahdollisuus oppia tekemään leiskoja samoin kuin jokaisella on oikeus oppia lukemaan tai laskemaan.

Jos 6-vuotias pikkusiskosi, joka ei vielä ole koulussa eikä osaa lukea, päättäisi haluta alkaa harrastaa virtuaalitalleja, istuisitko hänen vieressään koneella kuusi tuntia päivässä lukien hänelle kaikki hänen haluamansa sivut alusta loppuun vain, koska jokaisella pitää olla yhtäläinen oikeus harrastaa, osasi lukea tai ei?

Sitä paitsi ilmaisia ulkoasuja on olemassa.

–

“miksi mun elämäntehtävän pitäisi olla toisille ihmisille hyvän mielen tuottaminen? Ja ennenkaikkea, miks tuottasin hyvää mieltä sellasille ihmisille, jotka on liian laiskoja tehdäkseen itse.”

Juuri niin. Miulla ei ole oikeastaan mitään sitä vastaan, että auttaisin jotakuta ihmistä. Se tuottaisi hyvän mielen sekä autettavalle että itselle - jos tuottaisi. Mutta kun ei tuota.

Kahdeksan vuotta sitten useampi ihminen pyysi, että laittaisin heidän talleilleen framet (jotka olivat silloin kuumempi juttu kuin liekitetty jäätelö Helvetissä). Niinpä sitten muutin heidän talliensa ulkoasut framemuotoon ja kävin laittamassa koodit GeoCitiesin FileManageriin (ne, jotka eivät käyttäneet sitä, olivat urpompia kuin nykyiset suntuubilaiset). Tallin omistaja hyppi riemusta, kiitti, luki ohjeistukseni framejen käytöstä (”muista laittaa linkkeihin target=’isokehys’”), eli tallinsa kanssa onnellisena, oppi siinä sivussa käyttämään frameja ja parin viikon kuluttua laittoi itse seuraavalle

Jos nyt tekisin jollekulle ulkoasun tai koodauksen, vastaukseksi tulee “kiitos, odotan vielä, haluaako joku muu yrittää” tai “kiitos yrityksestä, mutta olisin halunnut punaiset linkit, otan mieluummin xxx:n tekemän” (en tietääkseni ole niin huono koodaaja, etten osaisi vaihtaa niitä punaisiksi) tai lyhyt ja ytimekäs “kiitos, et varmaan halua palkkaa näin pienestä jutusta”. Sen jälkeen avunpyytäjä nostelisi foorumiketjuaan vielä viikon toivoen, josko paikalle pelmahtaisi joku superhyperübermegaihmeleiskantekijä, joka tekisi hänelle ulkoasun, joka nostaa tallin kävijämäärän kattoon, keksii parannuskeinon syöpään, on täysin ilmainen ja tekijä lupaa vielä kisata pyytäjälle 1 000 sijoitustakin kaupan päälle, ja tekee lopuksi pyytäjän matematiikan kotitehtävät hyppien yhdellä jalalla, viheltäen porilaisten marssia ja soittaen vasemman käden peukalonkynnellä Paranoidia sähkökitaralla. Sellaista ei ilmesty (kuka ei arvannut tätä?), joten pyytäjä päättää, että itse asiassa hänen tallinsa olisikin parempi, jos sillä olisi punainen ulkoasu / otsikossa rajattu shettiksen pää arabin asemesta / mitä tahansa muuta, ja koska muutos tietysti vaikuttaa kaikkeen muuhunkin, on hankittava uusi ulkoasu, uudet hevoset uusine luonteineen ja sukuselvityksineen, uudet kuvat…

On erityisen mieltäylentävää tulla foorumiin ja huomata, että se tyyppi, jolle koodasin viime viikolla validin XHTMLCSSPHPJSwhatever-ulkoasun kuudella yhtä korkealla div-kolumnilla, raksuvan poksuvilla superlinkkivalikoilla ja neljä tuntia kuvankäsittelyä vaativilla jokaisen yksittäisen jouhen ympäri rajatuilla grafiikoilla, onkin nyt kyllästynyt talliinsa ja etsii piristykseksi uutta ulkoasua.

Tietysti jokaisella on lupa vaihtaa ulkoasunsa vaikka kerran tunnissa, mutta siitä ei välity kuvaa leiskantekijän työn arvostuksesta. Siksi miuta ei juuri kiinnosta tehdä leiskoja virtuaalihevostelijoille.

–

En tarkoita, että ihmiset olisivat tahallaan epäkohteliaita. Tarkoitan lähinnä sitä, että ihmiset eivät ajattele, että pyyntöjen täyttäminen olisi toisille työtä.

Aika moni ajattellee ainakin alitajuisesti, että ht.net on olemassa sitä varten, että kun sinne laittaa ruinausviestin, joku superhyperüberosaaja tulee ja tekee homman yhdellä taikasauvan heilautuksella. (Jos osaa tehdä ulkoasun, se tarkoittaa tietysti sitä, että osaa tehdä ihan minkälaisen ulkoasun tahansa ihan tuosta vaan. Eihän siinä ole enää mitään miettimistä tai kokeilemista, jos kerran osaa.)

Käytännössä leiskantekijä on 15-vuotias yläkoululainen, joka on koodannut HTML:ää vuoden, eikä oikeastaan ole koskaan kuullutkaan puolista CSS-komennoista, mutta saa kuitenkin aikaan jotain toimivaa niin kauan kuin siinä ei ole asioita x, y ja z, joita hän ei vielä osaa, ja joka tekee grafiikkansa kuvankäsittelyohjelmalla a, joka ei ole ihan niin hyvä kuin Kallis Huippuohjelma b, eikä sen takia pysty tekemään asiaa c, eikä osaa käyttää ohjelmaansa ihan niin hyvin, että osaisi tehdä asiaa d tai asiaa e kovin hyvin. Leiskanteko tarkoittaa paljon kokeiluja, yrityksiä ja erehdyksiä, mutta lopulta ulos sylkeytyy jotakin, josta tekijä on ylpeä.

Leiskan pyytäjä näkee sen sijaan vain jotakin, joka on periaatteessa ihan kiva, muttei kuitenkaan yhtä hieno kuin Virtuaalimaailman Parhaalla Tallilla, ja koska hänen tavoitteensa on tehdä omasta tallistaan vielä parempi kuin Virtuaalimaailman Paras Talli, se ei ihan kelpaa. Kiitos yrityksestä, mutta odotan vielä.

Miusta olisi paljon mukavampaa, jos ihmiset tekisivät itse omat ulkoasunsa. Silloin jokainen voisi kehittää taitojaan rauhassa omaan tahtiinsa, ja kun joku haluaa lähteä kilpailemaan Virtuaalimaailman Parhaan Tallin kanssa (tai ainakin nostamaan tallinsa henkilökohtaisen Hyvän Tallin rajansa yli), hän rasittaisi siinä vain itseään, ei kahtakymmentäkuutta leiskantekijää, joista yhdenkään tekeleet eivät kuitenkaan kelpaisi.

PHP-kurssi alkaa suunniteltua myöhemmin, koska XHTML-kurssi ei ole edennyt toivottua vauhtia. Näyttää pahasti siltä, että XHTML-kurssikin on kuolemassa, koska suurin osa kurssilaisista ei näytä palauttavan tehtäviään. Katselen tilannetta ja yritän keksiä jotain.

Suunnittelen uudelle tallille ulkoasua, ja olen edennyt siihen pisteeseen, että sivulle pitää heitellä erilaisia sisältöelementtejä mallintamaan tarvittavaa tilaa ja esitutkimaan toimivuutta. (Tämä ei silti tarkoita, että kyseinen ulkoasu, kyseisestä tallista puhumattakaan, tulisi koskaan valmistumaan. Kyseessä ei myöskään ole Melita, sillä sain muka-paremman idean.) Ongelmia aiheuttaa tällä kertaa sivun alatunniste. Tiedättehän, se kohta, johon kirjoitetaan “© 2008 se-ja-se, sähkö@postioso.ite”.

Unelmatallini olisi sellainen, jonka sivuille ei tarvitsisi kirjoittaa omaa nimeään kertaakaan. Olen nimittäin siihen melkoisen kyllästynyt ja haluaisin siirtää sen vihreämmille laitumille. En nimeen itseensä, sitähän käytetään minusta oikeassa elämässä niin koulussa kuin töissäkin, mutta viime vuosina on alkanut tuntua siltä, että haluaisin erottaa virtuaali- ja irl-maailmat hieman kauemmas toisistaan. Ei sillä, että erityisemmin häpeäisin tätä (olenhan esiintynyt jo lehdissäkin ja vaikka mitä), mutta olisi mukavampaa, jos Google löytäisi kutsumanimelläni työ-, koulu- ja irl-harrastusjuttuja kuin virtuaalihevosia.

Tietysti sivun pitäjän nimi on tärkeä tieto, eikä sitä voi jättää mainitsematta. Täytyyhän kävijöiden tietää, kenen ansiota tai syytä kaikki on. Nickin vaihtokaan ei kuulosta kovin hyvältä idealta. Käsi sydämellä, kuinka monesta tuntuisi luontevalta kutsua minua vaikkapa Magnoliaksi (käytin kyseistä nickiä joskus vuosien 2000-2001 paikkeilla, kun Harry Potter oli in ja kaikki nimesivät itsensä niiden mukaan)? Niinpä.

Ensin pieni blogitekninen ilmoitus: tästä lähtien kaikki kommentit moderoidaan ennen julkaisua. Syynä on juhannuksesta saakka blogissa vieraillut spämmibotti.

–

Kaikki tässä tekstissä ilmaistut mielipiteet ovat täysin kirjoittajan omia, eikä niillä välttämättä ole mitään tekemistä VRL:n virallisen kannan kanssa. Kaikki tässä tekstissä kerrotut faktat ovat kirjoittajan kuulemia asioita, jotka eivät välttämättä ole virallisesti julkaistuja tai virallisesti tosia. (Sampo-pankin sanoin: se ei ole tietoturva-aukko ennen kuin me sanomme, että se on tietoturva-aukko. Näidenkin asioiden totuus saattaa vielä muuttua VRL:n viralliseen kantaan.)

VRL:n hallitushaku päättyi eilen ja pahalta näyttää. Hakemuksia saatiin seitsemän kappaletta.

Seitsemän hakijaa. Seitsemän virkaa. Miettikää itse, onko tämä mielestänne hyvä suhde.

No, näin yksinkertainenhan asia ei tietenkään ole. Tällä hetkellä on menossa VRL:n nykyisen hallituksen suorittama esikarsinta, jossa lienee pakko karsia kolme hakijaa puutteellisten hakemusten takia. Kaksi hakijaa ei hakenut mitään virkaa (eikä henkilöä tietenkään voida valita virkaan, jos hän ei ole siihen hakenut!) ja yksi hakija, joka ei sisällyttänyt hakemukseensa pakollisia tietoja (joihin kuuluivat mm. oma nimimerkki ja yhteystiedot - aika taitavaa).

Neljä hakijaa. Seitsemän virkaa. Joko rattaat pyörivät päässänne?

Koska kaikki jäljelle jääneet hakijat hakivat eri virkoihin, hallituksen valinnassa ei pitäisi olla mitään epäselvää. Itse asiassa mitään äänestystä ei edes tarvittaisi, koska vastaehdokkaitakaan ei ole.

Silloin hallituksessa olisi sihteeri, jalostusvaliokunnan puheenjohtaja, rekisterivaliokunnan puheenjohtaja ja sivustovaliokunnan puheenjohtaja. Hallitukseen ei siis kuuluisi hallituksen puheenjohtajaa, kilpailuvaliokunnan puheenjohtajaa eikä opetusvaliokunnan puheenjohtajaa. Se tarkoittaisi, että joko hallitus päättäisi sisäisesti jakaa yhdelle henkilölle useampia vastuualueita tai lopettaisi osan VRL:n toiminnasta (hallitus ilman puheenjohtajan valvontaa ja VRL ilman kilpailu- ja opetustoimintaa - olen tainnut joskus nähdä tämän painajaisessa).

No, kyllähän nykyinen hallitus haluaa järjestää äänestyksen. Seuraavassa vaiheessa pitäisi nimittäin äänestää jokaiselle hakijalla kyllää tai eitä hallitukseen pääsystä. Hakemukset luettuani tiedän jo, mitä itse äänestän: jokaiselle ei. Yksikään hakemuksista ei ollut sellainen, että uskaltaisin päästää sen kirjoittajan päättämään VRL:n asioista. Kuriositeettina mainittakoon, ettei jalostusvaliokunnan puheenjohtajaehdokas mainitse puheessaan sanallakaan jalostusta, sivustovaliokunnan puheenjohtajaehdokkaan puheella ei ole mitään tekemistä VRL:n kanssa eikä oikeastaan edes koko virtuaalihevosharrastuksen kanssa, rekisterivaliokunnan puheenjohtajaehdokas ei kerro mielipidettään yhtään mistään ja sihteeriehdokkaan puhe on pelkkää tyhjää sanahelinää kirjoitusvirheiden välissä.

Valitettavasti tällä äänestyksellä ei ole mitään väliä. Viime vuonna hakijoita oli nelisenkymmentä. En muista, kuinka moni heistä karsiutui jo hallituksen esikarsinnassa, mutta en varmaan mene kovin pahasti metsään, jos väitän, että viime vuonna toisella kierroksella oli kolmisenkymmentä hakijaa. Heistä kaksi sai enemmän kyllä- kuin ei-ääniä. (Tämä oli sitten salaista tietoa, jota minunkaan ei pitäisi tietää. :D) Koska kahdesta ihmisestä ei voitu koota hallitusta, toisen kierroksen tulos mitätöitiin ja kaikki jatkoivat kolmannelle. Tänä vuonna joudutaan tekemään samalla tavalla.

Kolmannella kierroksella äänestetään vain yhtä, omasta mielestään parasta ehdokasta. On aivan samantekevää, vaikkei kukaan hakijoista saisi yhtään ääntä. Jokainen on silti oman ensisijaisen virkansa ykkönen ja tulee valituksi.

Tämä ei kuitenkaan ole se, mitä halutaan, joten näyttää siltä, että nykyinen hallitus keskeyttää hallitusvaalit ja VRL:n ensi vuoden hallintotapa on jokin muu kuin hallitus - tai ainakaan hallitusta ei muodosteta jäsenille avoimella äänestyksellä.

Virtuaalimaailma tänään toivottaa kaikille lukijoilleen hyvää juhannusta ja jää muutaman päivän juhannustauolle. Kirjoittaja aikoo pitää hauskaa maaseudulla, pitäkää tekin, olitte sitten maalla, kaupungissa tai jumissa rekkaruuhkassa.

P.S. XHTML-kurssi jatkuu, kunhan kakkososaan saadaan vielä vastaus tai pari… PHP-kurssi myöhästyy, koska XHTML-kurssi ei ole edennyt läheskään niin nopeasti kuin piti. Muutama seuraava osa on jo valmiina, odottelen vain kurssilaisten vastauksia.

Olen jo kauan aikaa halunnut kirjoittaa virtuaalihevosten maahantuonnista, mutta en ole halunnut tarttua aiheeseen, sillä Tepa sanoi asiasta kaiken tarpeellisen Vippoksessa jo kolme vuotta sitten.

Nostan esille vain yhden uuden ilmiön: suomenhevosten tuonnin. Oikeasti, kuinka on mahdollista tuoda maahan hevonen ulkomailta, jos hevonen tuodaan kotimaasta? Sehän vie koko maahantuonnilta tarkoituksen.

Mikä suvuttomien hevosten myymisessä on niin pahaa, ettei sitä voida kutsua oikealla nimellään?