Virtuaalimaailma tänään

Ensin pieni blogitekninen ilmoitus: tästä lähtien kaikki kommentit moderoidaan ennen julkaisua. Syynä on juhannuksesta saakka blogissa vieraillut spämmibotti.

–

Kaikki tässä tekstissä ilmaistut mielipiteet ovat täysin kirjoittajan omia, eikä niillä välttämättä ole mitään tekemistä VRL:n virallisen kannan kanssa. Kaikki tässä tekstissä kerrotut faktat ovat kirjoittajan kuulemia asioita, jotka eivät välttämättä ole virallisesti julkaistuja tai virallisesti tosia. (Sampo-pankin sanoin: se ei ole tietoturva-aukko ennen kuin me sanomme, että se on tietoturva-aukko. Näidenkin asioiden totuus saattaa vielä muuttua VRL:n viralliseen kantaan.)

VRL:n hallitushaku päättyi eilen ja pahalta näyttää. Hakemuksia saatiin seitsemän kappaletta.

Seitsemän hakijaa. Seitsemän virkaa. Miettikää itse, onko tämä mielestänne hyvä suhde.

No, näin yksinkertainenhan asia ei tietenkään ole. Tällä hetkellä on menossa VRL:n nykyisen hallituksen suorittama esikarsinta, jossa lienee pakko karsia kolme hakijaa puutteellisten hakemusten takia. Kaksi hakijaa ei hakenut mitään virkaa (eikä henkilöä tietenkään voida valita virkaan, jos hän ei ole siihen hakenut!) ja yksi hakija, joka ei sisällyttänyt hakemukseensa pakollisia tietoja (joihin kuuluivat mm. oma nimimerkki ja yhteystiedot - aika taitavaa).

Neljä hakijaa. Seitsemän virkaa. Joko rattaat pyörivät päässänne?

Koska kaikki jäljelle jääneet hakijat hakivat eri virkoihin, hallituksen valinnassa ei pitäisi olla mitään epäselvää. Itse asiassa mitään äänestystä ei edes tarvittaisi, koska vastaehdokkaitakaan ei ole.

Silloin hallituksessa olisi sihteeri, jalostusvaliokunnan puheenjohtaja, rekisterivaliokunnan puheenjohtaja ja sivustovaliokunnan puheenjohtaja. Hallitukseen ei siis kuuluisi hallituksen puheenjohtajaa, kilpailuvaliokunnan puheenjohtajaa eikä opetusvaliokunnan puheenjohtajaa. Se tarkoittaisi, että joko hallitus päättäisi sisäisesti jakaa yhdelle henkilölle useampia vastuualueita tai lopettaisi osan VRL:n toiminnasta (hallitus ilman puheenjohtajan valvontaa ja VRL ilman kilpailu- ja opetustoimintaa - olen tainnut joskus nähdä tämän painajaisessa).

No, kyllähän nykyinen hallitus haluaa järjestää äänestyksen. Seuraavassa vaiheessa pitäisi nimittäin äänestää jokaiselle hakijalla kyllää tai eitä hallitukseen pääsystä. Hakemukset luettuani tiedän jo, mitä itse äänestän: jokaiselle ei. Yksikään hakemuksista ei ollut sellainen, että uskaltaisin päästää sen kirjoittajan päättämään VRL:n asioista. Kuriositeettina mainittakoon, ettei jalostusvaliokunnan puheenjohtajaehdokas mainitse puheessaan sanallakaan jalostusta, sivustovaliokunnan puheenjohtajaehdokkaan puheella ei ole mitään tekemistä VRL:n kanssa eikä oikeastaan edes koko virtuaalihevosharrastuksen kanssa, rekisterivaliokunnan puheenjohtajaehdokas ei kerro mielipidettään yhtään mistään ja sihteeriehdokkaan puhe on pelkkää tyhjää sanahelinää kirjoitusvirheiden välissä.

Valitettavasti tällä äänestyksellä ei ole mitään väliä. Viime vuonna hakijoita oli nelisenkymmentä. En muista, kuinka moni heistä karsiutui jo hallituksen esikarsinnassa, mutta en varmaan mene kovin pahasti metsään, jos väitän, että viime vuonna toisella kierroksella oli kolmisenkymmentä hakijaa. Heistä kaksi sai enemmän kyllä- kuin ei-ääniä. (Tämä oli sitten salaista tietoa, jota minunkaan ei pitäisi tietää. :D) Koska kahdesta ihmisestä ei voitu koota hallitusta, toisen kierroksen tulos mitätöitiin ja kaikki jatkoivat kolmannelle. Tänä vuonna joudutaan tekemään samalla tavalla.

Kolmannella kierroksella äänestetään vain yhtä, omasta mielestään parasta ehdokasta. On aivan samantekevää, vaikkei kukaan hakijoista saisi yhtään ääntä. Jokainen on silti oman ensisijaisen virkansa ykkönen ja tulee valituksi.

Tämä ei kuitenkaan ole se, mitä halutaan, joten näyttää siltä, että nykyinen hallitus keskeyttää hallitusvaalit ja VRL:n ensi vuoden hallintotapa on jokin muu kuin hallitus - tai ainakaan hallitusta ei muodosteta jäsenille avoimella äänestyksellä.

Virtuaalimaailma tänään toivottaa kaikille lukijoilleen hyvää juhannusta ja jää muutaman päivän juhannustauolle. Kirjoittaja aikoo pitää hauskaa maaseudulla, pitäkää tekin, olitte sitten maalla, kaupungissa tai jumissa rekkaruuhkassa.

P.S. XHTML-kurssi jatkuu, kunhan kakkososaan saadaan vielä vastaus tai pari… PHP-kurssi myöhästyy, koska XHTML-kurssi ei ole edennyt läheskään niin nopeasti kuin piti. Muutama seuraava osa on jo valmiina, odottelen vain kurssilaisten vastauksia.

Olen jo kauan aikaa halunnut kirjoittaa virtuaalihevosten maahantuonnista, mutta en ole halunnut tarttua aiheeseen, sillä Tepa sanoi asiasta kaiken tarpeellisen Vippoksessa jo kolme vuotta sitten.

Nostan esille vain yhden uuden ilmiön: suomenhevosten tuonnin. Oikeasti, kuinka on mahdollista tuoda maahan hevonen ulkomailta, jos hevonen tuodaan kotimaasta? Sehän vie koko maahantuonnilta tarkoituksen.

Mikä suvuttomien hevosten myymisessä on niin pahaa, ettei sitä voida kutsua oikealla nimellään?

Virtuaalipankki on ilmiö, joka on virtuaaliharrastuksen alusta asti noussut pinnalle enemmän tai vähemmän säännöllisin väliajoin. Yleensä pankkikokeilut eivät ole saaneet osakseen juurikaan suosiota. Syitä on lukuisia. Luotettavan pankkitilin pitäminen on vaivalloista. Kuinka moni muka tietää, kuinka paljon kahdeksantoista hevosen talli Etelä-Ranskassa maksaa kuukaudessa vedestään ja sähköstään? Mikä olisi kohtuullinen osallistumismaksu kilpailuihin, kuinka usein uusia kumisukia pitää ostaa ja kuinka paljon tallityöntekijän palkan päälle tulee työnantajakustannuksia? Rahojen kirjaamista hankaloittaa myös se, etteivät useimmat tallinpitäjät hinnoittele palveluitaan. Voit keksiä itse jokaiselle ostamallesi virtuaalihevoselle sen arvon mukaisen myyntihinnan, mutta silloin et koskaan pulita itseäsi kipeäksi erityisen hienosta kilpaeläimestä etkä koskaan tee todellisia löytöjä.

Virtuaalipankki Welho on alansa ainoa, joka on pystynyt vakiinnuttamaan asemaansa. Voidaan arvailla, johtuiko se tilien hankalasta saatavuudesta palvelun alkuvaiheessa, teknisestä hypestä, lisäpalveluista, muita korkeammasta laadusta vai pitäjän attraktiosta, mutta Welho jäi ja toi tullessaan uuden tavan käydä virtuaalikauppaa.

Puhtaalta mutu-tuntumalta väitän, että hyvin harva käyttää Welhoa tallinsa päivittäisen rahaliikenteen seuraamiseen. Yllättävän harva palkitsee kilpailuidensa voittajia Welho-rahalla eikä sen käyttö ole yleistynyt odotetusti edes hevoskaupoissa.

Sen sijaan Welho-rahasta on tullut palvelusten vaihdon väline. Vaikka ylivoimaisesti suurin osa tekijöistä ottaa palkan mieluummin kilpailuina, kuvina, teksteinä tai ulkoasuina, lähes jokainen ruinaaja (nopeasti laskettuna 100 prosentissa konikomin etusivulla tällä hetkellä olevista ruinausviesteistä) tarjoutuu maksamaan tekijän niin halutessa Welho-rahalla. Miksei suostuisi, sen jakaminenhan on tiliä omistamattomalle täysin ilmaista. Useimmille Welho-raha onkin vain tapa yrittää saada jotain ilmaiseksi.

Parin päivän takaisen postauksen jälkeen löytyi vielä enemmänkin mielenkiintoisia pohjia, esimerkiksi ht.netistä Rosetten ketjusta Ulkoasupohjalle kritiikkiä. Kyseinen pohja kertoo sivun asettelusta täsmälleen sen verran, että sivun reunoilla on oranssia ja sivun yläreunassa otsikko ja linkit. Käytännössä sivun varsinaisen sisällön eli tekstit ja kuvat voi asetella sivulle vielä noin miljoonalla tavalla. Pohja ei myöskään anna paljon vinkkejä tulevista tyylimuotoiluista, koosta tai oikeastaan mistään muustakaan.

Siksi jäinkin ihmettelemään SanniS.:n kommenttia “mapatut linkit”. Siis mitä? Eihän tuossa pohjassa määritellä mitenkään, että linkkien tulisi olla mapatut eli toteutettu asiakaspuolen (suomennetaanhan “client-side” niin?) kuvakarttana. Linkit voisi yhtä hyvin leikata omiksi kuvikseen ja toteuttaa kuvalinkkeinä, tai, nihilistisesti, jättää aivan tavallisiksi tekstilinkeiksi. Ottamalla vielä hieman läheisempää kontaktia pilkkuun voidaan huomauttaa, ettei pohjassa itse asiassa edes kerrota kyseisten sanojen olevan linkkejä. Katsojat vain olettavat niin.

Draco huomautti otsikon fontin olevan epäselvä. Ehkä pohjassa, mutta kuka tietää, kuinka paljon oikean sivun otsikkoa on tarkoitus kasvattaa.

Onneksi Rosette teki pohjan itselleen ja koodasikin sen itse. Muuten olisi saanut taas yksi koodaaja itkeä.

Hieman harmittaa, ettei FVP:hen voi linkittää, sillä siellä käydään kovin hauskaa keskustelua virtuaalihevosten addiktoivuudesta ja tilanteista, joissa virtuaaliriippuvaiset näkevät virtuaaliasioita. En suoralta kädeltä muista yhtään näkemääni virtuaalihevosunta (vaikka varmasti sellaisiakin on ollut), mutta myönnän, että joskus oikean hevosen nähdessäni ensimmäinen ajatukseni on “rakennekuva”. Itse asiassa “rakennekuva!”-huudahduksesta tuli pieni legenda jo muutama vuosi sitten, kun satuimme virtuaalihevosmiitissä kulkemaan erään tallin ohi ja näkemään pari hevosta tarhassa.

Virtuaaliharrastajista yhä suurempi osa on ehtinyt aikuisikään ja muutamalla on jo omia lapsiakin. Kestänee vielä viidestä kymmeneen vuotta, ennen kuin nämä lapset ehtivät aloittaa ensimmäiset omat tallinsa, mutta koska virtuaalitalleja on harrastettu jo kymmenisen vuotta, ei ole mitenkään epätodennäköistä, ettemmekö näkisi vielä perheitä, joissa useampi sukupolvi harrastaa.