Muita virtuaaliblogeja
Kasvatan harvinaisia rotuja, joista monille on hyvin vaikea löytää kuvia. Siitä huolimatta haluan, että jokaisella hevosellani on kuva. En halua käyttää piirrettyjä kuvia, ja haluaisin että hevoset näkyisivät kuvissaan kokonaan eikä pelkästään päästä. En halua käyttää minikokoisia tai kovin huonolaatuisia kuvia. Mieluiten haluaisin, että hevosillani olisi näyttelykelpoiset rakennekuvat, joilla voi pärjätä NJ-näyttelyissä.
Tähän asti olen hankalista vaatimuksistani riippumatta pärjännyt oikein hyvin. Tallissani kaikilla vajaa 200 hevosella on yhtä lukuunottamatta valokuvat, ja se yksi poikkeus on piirretty gcñ-ori Tijuana's Mucho Macho.
Olen onnistunut pitämään kuvallisina kaikenmoiset harvinaiset rodut. Buurinponeilla on kaikilla kuvat, joita olen saalistellut kyselemällä kuvalupia Etelä-Afrikkalaisilta talleilta. Samaten kuvallisia ovat kaikki galiceñoni, vaikkakin vain kolmasosalla on kuvissaa oikea galicenoa — suurin osa on vain tuntemattoman rotuisia sinne päin olevia poneja, enkä ole onnistunut löytämään internetin syövereistä yhtäkään galicenoja kasvattavaa tallia vaikka rotu on niin olevinaan suosittu harrasterotu Yhdysvalloissa. Niin löytyy hyvälaatuiset ja nätit kuvat myös jokaiselta kladrubilta, vaikka rotu on reaalimaailmassa lähes sukupuuton partaalla.
Mutta. Nyt olen tullut rodun eteen, jossa minun on pakko alistua varakeinoihin. American Cream Draft on reaalimaailmassa harvinainen rotu, jonka kasvattajat eivät viitsi lupia kuviinsa jaella. Acd-kuvia löytyy muutamia Bob Langrishilta, mutta niistä suurimmassa osassa esiintyy nuoria ja hinteliä hevosia. Yhdelle farmille olen saanut kuvat, mutta kyseisen tallin kuvista olen jo ehtinyt kaikki parhaat ottaa käyttöön. Toistaiseksi kaikilta creameiltani löytyy kokokuvat, mutta jatkossa joudun käyttämään pääkuvia, joissa esiintyy samoja hevosia. Tänään tekaisin orikasvatin Tijuana's Juggernaut, jonka kuvaa jouduin photoshopilla suurentamaan ja tarkentamaan saadakseni siitä edes tuon verran tarkan (=epäselvän oikeastaan). Cream Draft on lisäksi vielä niin verran omaleimaisen näköinen rotu, ettei mistään oikein löydy samannäköisiä muunrotuisiakaan hevosia...
Kuvien etsimisen vaikeus on ärsyttävää, mutta toisaalta kuvien metsästys on varsin hauska osa virtuaalihevostelua.
Myynnin ehdot ovat samat vanhat:
- ei kisaamis- tai muita pakkoja, hevosen kanssa saa menetellä kuten haluaa
- ei tarvitse tarjota meille takaisin jos luopuu
- saa lopettaa, ruunata jne
- olisi kiva nähdä talli, jonne hevonen on menossa tai muuta sivunäyttöä
- annettuja värivaihtoehtoja on parempi noudattaa
Ja sitten niitä hevosia.
RBSH-ori Velitshie Ion, 50% xx, 1. polven risteytys, isä xx, emä orlov-rostoptshin, s. 1.1.10, koulupainotteinen, värinä ruunikko, musta tai rautias
don-ori Bereg Ion, s. 3.1.10, yleisratsu, väri rautias
ukrainanratsuhevostamma Svetlana Ion, s. 4.1.10, koulupainotteinen, värinä musta, ruunikko, ehkä rautias. Rotu ei käy RBSH-jalostukseen.
kabarditamma Aghavni Ion, s. 5.1.10, yleisratsu, värinä ruunikko (musta tai rautias)
kisber-ori Janos Ion, s. 6.1.10, este- ja kenttäratsu, sopiva vaativiinkin luokkiin, värinä ruunikko (musta tai rautias)
kabardiori Sahak Ion, s. 8.1.10, yleisratsu, värinä ruunikko (rautias tai musta)
paso fino-ori Silvestre Ion, s. 8.1.10, nyt ruunikko, myös ruunikonkimo sekä musta, rautias, mustankimo ja rautiaankimo sopivat väriksi
RBSH-tamma Ekaterinburg Ion, s. 9.1.10, 50% xx, 1. polven risteytys, i. xx, e. budjonny. Este- ja kenttäpainotteinen, väriksi ruunikko tai ruunikonkimo, myös musta ja rautias joko tummana tai kimona.
missourinfoxtrotter-ori Blackberry Ion, s. 9.1.10, askellajihevonen, väri rautias tai voikko
don-ori Golobrad Ion, s. 11.1.10, yleisratsu, väri rautias
kladrub-tamma Alexia, s. 12.1.10, kouluhevonen, väri kimo
Varattu pv/palomino-ori Altair Ion, s. 18.1.10, koulupainotteinen, sopii jopa GP-tasolle, väri rautias tai voikko
gaited baroque-ori Santiago Ion, s. 15.2.10, i. Gasparo Ion (gaited baroque, pf+pre), e. Romanca Ion (gaited baroque, pf+pre), askellajihevonen, väri ruunikko, ruunikonkimo, musta, mustankimo, rautias, rautiaankimo
gaited baroque-tamma Domitila Ion, s. 17.2.10, i. Yago Ion (pre), e. Daniela AML (pf), askellajihevonen, värinä ruunikonkimo, mustankimo, mahd. ruunikko, musta
exmoor-ori Rowland Ion, s. 17.2.10, i. Diamond Rio, e. Applejax, valjakkoponi, yleisponi, värinä ruunikko
gaited baroque-ori Raimundo Ion, s. 18.2.10, i. Riemer of Djinn (fri), e. Ercilia Ion (perunpaso), askellajihevonen, värinä musta tai ruunikko
moriesian-tamma Reina Ion, s. 19.2.10, i. Riemer of Djinn (fri), e. Braziliana Ion (moriesian), yleisratsu, väri musta
gaited baroque-tamma Xiomara Ion, s. 19.2.10, i. Xantos (kladrub), e. Graciela GA (perunpaso), askellajihevonen, väri musta, rautias
gaited baroque-ori Enrique Ion, s. 20.2.10, i. Enziano GA (pre), e. Helmine Ion (perunpaso), askellajihevonen, värinä ruunikko, musta, mahd. rautias, rabicanolla tai ilman
bardianponiori Concetto Ion, s. 21.2.10, i. Disegnatore GA, e. Cenerentola GA, yleisponi, väri ruunikko tai musta
gaited baroque-ori Manolo Ion, s. 22.2.10, i. Nomadino Ion (pre), e. Manoela Ion (mangalarga), askellajihevonen, väri ruunikko, musta tai rautias tummana tai kimona
PRE-tamma Zoraida Ion, s. 23.2.10, i. Habanero GA, e. Clasica GA, kouluratsu, värinä kimo
bardianponi-tamma Crocifissa Ion, s. 23.2.10, i. Disegnatore GA, e. Fata Buona GA, yleisponi, värinä ruunikko tai musta
murgetamma Gioconda Ion, s. 24.2.10, i. Tremondo GA, e. Gentildonna GA, yleisratsu ja valjakkohevonen, väri musta
gaited baroque-tamma Hernanda Ion, s. 25.2.10, i. Hernandes Ion (pre), e. Saskia Ion (mangalarga), askellajihevonen, värinä ruunikonkimo, mustankimo
haflinger-ori Kaiser Ion, s. 25.2.10, i. Zähiger GA, e. Kaiserin Sissi GA, yleisponi, väri liinakko
warlander-ori Nathaniel Ion, s. 26.2.10m i. Novato GA (pre), e. Marjolein fan Ljippe (fri), yleishevonen, kouluratsu, värinä musta tai mustankimo
gaited baroque-tamma Xoana Ion, s. 27.2.10, i. Lagun Alojzia I (kladrub), e. Ximena Ion (mangalarga), askellajihevonen, värinä mustan- tai ruunikonkimo
irlannincob-tamma Lilith Ion, s. 27.2.10, i. Sèitheach, e. Lady Lily GA, yleishevonen, työhevonen, värinä mustan- tai ruunikonkirjava
quarab-ori B Quirky Ion, s. 28.2.10, i. Doryn Qalidas ox, e. B Shiny Ion (quarter), lajipainotus western, voi kokeilla laukoissakin, värinä ruunikko, rautias, ruunikonpäistärikkö, rautiaanpäistärikkö
haflinger-tamma Karlene Ion, s. 1.3.10, i. Zähiger GA, e. Karbinia GA, yleisponi, värinä liinakko
paint-o Secret Spot Ion, s. 3.3.10, i. In Secrecy Ion, e. Dot's Alive Ion, laukkahevonen, väri ruunikon-, rautiaan- tai mustankirjava (frame tai sabino)
Leandra aloitti ht.netissä kyselyn, jossa kysyttiin tietääkö ihmiset mikä on FVP?
Yllätyin vastauksista. Todella monella ei ollut aavistustakaan, veikattiin FWB:tä ja FTP:tä. Muistan, että itse virtuaalitallien pariin palatessani, olisko ollut vuoden 2007 loppupuoli tai 2008 alku, FVP oli aika paljon esillä. Muistan itse useaan otteeseen pohtineeni ja ihmetelleeni että mikä ihme se on. Kun kesällä 2008 järjestettiin jäsenhaku, hain innoissani ja pääsin ensimmäisellä yrittämällä sisään vaikka olin ihan nobody. Sen koommin ei ole taidettu hakuja järjestää...
Ja tietysti sieltä täytyi putkahtaa jonkun, joka on käynyt FVP:ssä muiden tunnuksilla kyyläilemässä. >< Shame on you, Hyena!
Onneksi, voi onneksi Amelien omistaja on kerännyt vanhoja sivuja talteen ennen niiden lopullista katoamista ja täältä voi yrittää etsiskellä linkkejä sukutauluihin. Sinne on onnistuttu kokoamaan ainakin osa Vista Ridgen, Belfalasin ja Bayou d'Armensin hevosista sekä myös muiden omistajien hevosia. Mikään täydellinen lista se ei ole, mutta ainakin itse löysin sieltä ilahduttavan paljon linkkejä kadonneiden tilalle. Kiitos!
Kaikkein parasta vanhan vuoden loppumisessa ja uuden alkamisessa on tilanteen päivitys kerralla ja kunnolla. Viikonlopun aikana väkästelin lähestulkoon kaikille nyt vuodella ikääntyvälle hevoselle statistiikat viime vuodelta. Joidenkin hevosten kohdalla tuli miettineeksi, että mitähän sitä on ajatellut kun tätäkin on kilpailuttanut, kun ei kulje niin ei kulje. Onneksi oli niitäkin, joiden kohdalla tuli huokaisseeksi "Wou..."
Moni vanha kilpakaveri jäi eläkkeelle, osa eläköityi vaikkeivät kovin vanhoja olleetkaan vielä, mutta juosseet paljon jo ja starttimäärä alkoi lähennellä 20 starttia. Viitosryhmä erityisesti kaipaa uutta verta ja eiköhän sitä tässä saada taas keksittyä. Myös muihin roturyhmiin on tulossa paljon uusia hevosia, kunhan kausi tästä vähän vanhenee. Paitsi tietysti kakkos- ja nelosryhmiin, niiden hevoset ikänätyvät ja kilpailevat VHKR:n tahdissa eli huomattavasti nopeammassa syklissä ja kukin hevonen omassa aikataulussaan. Nelosryhmän laukkaajia meillä on viime aikoina ollut kovin vähän ja niistäkin aika moni on pärjännyt vain ehkä kohtuullisesti.
Kuten sanottua, vanhoja hevosia on eläköitynyt ja nyt ne ovat myynnissä joko jalostukseen tai uudelleen koulutettaviksi:
Xx-ori E-Terrestrial GA, G1-tasolla voittanut suvuton semistayeri, statistiikat 18: 5-7-5-0, voittosumma yli miljoona virtuaalieuroa, voittoprosentti 27,8%, sijoitusprosentti 94,4% ja kisaindeksikin 0,4779. Laatuori, myydään mieluusti jalostusoriiksi.
Ish-tamma Miss Sinead GA on myös G1-tasolla voittanut juoksija. Sillä on kovat prosentit: 31,6% / 89,5%, mutta kisaindeksi ei yllä huipputasolle, se on 0,5901. Silti ihan komean uran tehnyt tamma.
Ish-ori Tuatha De Danann GA on saavuttanut hienon sijoitusprosentin 95,5%, mutta voittoprosentti jää vähän vaatimattomaksi 18,2%. Silti on huomattava, että se on juossut yli miljoona virtuaalieuroa eikä sitä voi mitenkään huonona hevosena pitää, ei suinkaan. Ollut jo kolmen CAS-vuoden ajan varsin tuttu näky radoilla.
Muutenkin näitä blogin tunnisteita pitäisi jotenkin järkevöittää...
Anoin taas uudet NJ-näyttelyt. Olen laiska osallistumaan muiden järjestämiin näyttelyihin, joten pidän mieluummin omia. Tällä kertaa valikoin luokiksi tennesseenwalkerit, morganit, mangalargat ja harvinaiset. Aavistelen mangalargaluokan jäävän melko tyhjänpuoleiseksi, mutta mikäs siinä...
Eipä tässä oikeastaan mitään kirjoitettavaa ollut, kunhan raapustelin. :)
Enemmän perustietoa sabinosta löytyy meidän väriteoriasarjan lehmänkirjavuus-osasta enkä lähde tässä nyt sen enempää kirjoittamaan siitä, mikä on sabino.
Virtuaalimaailmassa ja värien perinnöllisyyden kanssa sabino on kuitenkin yksi pahuksen murheenkryyni. Ensinnäkään edes reaalimaailmassa ei tiedetä, miten se oikein periytyy. Sabino ei ole selkeästi dominoiva tai resessiivinen geeni, tosin asiaa vaikeuttaa paljon se, että sabino ei välttämättä näytä mitenkään erikoiselta. Pienimerkkisimmillä sabinoilla ei välttämättä oli kuin "perusmerkit", jokunen matalahko sukka, joku päämerkki. Tai sitten ei näitäkään. On siis oletettavaa, että sabino ja sen esiintyminen hevosten ulkoasussa riippuu ehkä useammasta kuin yhdestä geenistä, vaikka joissain yhteyksissä (esim. Coat color calculator) sabino käsitellään yksinkertaisuuden vuoksi tavallisena, yhdestä geenistä riippuvana dominoivana kuviona.
Mieliesimerkkini on erittäin suurimerkkinen suomenhevosori Vekselin Ihme, jolla siis oli erittäin laajat sabinomerkit niin että koko hevonen oli käytännössä ihan valkoinen ja vain jossain korvien tienoilla oli vähän perusväriä näkyvillä. Tällaiset ovat erittäin harvinaisia, mutta aina joskus niitä syntyy eri rotuihin.
Vekselin Ihmeen isä oli Vekseli, joka on Sukupostissa merkitty sabinoksi, mutta kuten näkyy, se ei ole mitenkään erityisen isomerkkinen sabino vaan näyttää ihan "tavalliselta". Sen varsoissakaan ei ole mitenkään erityisen paljon isomerkkisiä varsoja, vaikka merkkejä kyllä yleisesti ottaen on ainakin jonkin verran.
Vekselin Ihmeen emä Haaveri ei sekään ole mitenkään erikoisen isomerkkinen, kuvassa ei tosin näy jalat kunnolla, takasissa näyttää olevan korkeahkot sukat ja päässä pitkä läsi. Ei siis mitään kovin ihmeellistä.
Miten kahdesta tällaisesta hevosesta voi syntyä Vekselin Ihmeen kaltainen äärimmäinen sabinokirjava? Jaa-a, hyvä kysymys, johon en ole löytänyt vielä vastausta kuin sen, että sabinon periytyminen on toistaiseksi mysteeri. Vekselin Ihmeellä on myös kaksi varsaa, joista kumpikaan ei ole mitenkään verrattavissa isäänsä, vaikka merkkejä onkin.
S on sabinoiden hankaluudesta kirjoittanutkin jo aiemmin. Kuitenkin sabino on sellainen asia vielä toistaiseksi, jonka harva tunnistaa ja kuten reaalimaailmassakin, kaikki sabinot eivät näytä sabinoilta. Siksi voidaan olettaa, että virtuaalihevosissa on sabinoita vaikkei niitä ole merkittykään sabinoiksi. Niinpä siis sabino-suomenhevosten omistaminen ei ole mitenkään ihmeellistä, onhan niitä ollut virtuaalimaailmassa lähestulkoon aina vaikkei niitä ole erityisesti merkittykään sabinoiksi.
Siksi mekin olemme päättäneet olla varsinkin ahaltek-puolella välittämättä siitä, että joskus suvuista putkahtaa sopivien kuvien löytyessä yllättäviä sabinoita. Tamma Gin Kaitlyn ja sen poika Gin Averki ovat esimerkkejä tällaisesta. Kaitlynin suvusta ei löydy mitään kirjoitettua merkintää sabinosta, mutta toisaalta mehän emme tiedä jos vaikka Kaitlynin isänisä Istrebitel on pienimerkkinen sabino. Toisaalta taas emänisä Gepard on aika varma sabino, vaikkei sitä nyt ole huomattu kirjoittaa sivuille. Myös emänemä Koroleva saattaa olla sabino, sen kaikilla varsoilla on aika tavalla valkoisia merkkejä, vaikka tammalla itsellään ei merkkejä värin takia näykään.
Kuitenkin aika harvat rodut ovat täysin vapaita sabinokirjavuudesta, vaikka monella rodulla (kuten suomenhevonen ja arabi) ei kirjavuutta periaatteessa hyväksytäkään. Lähinnä ne rodut, joilla on rajoitettu merkkien kokoa ja laajuutta eivät kanna sabinotekijöitä perimässään. Toisaalta myös jotkin hyvin alkukantaiset, eristyksissä olleet alkuperäisrodut lienevät vapaita sabinotekijöistä, koska niillä ei isoja merkkejä esiinny, vaikkei niitä olisi virallisesti ehkä rajoitettukaan. Tällaisia rotuja ovat ainakin exmoorinponi, friisiläinen, clevelandinruunikko, dartmoorinponi, kalliovuortenponi, ariegenponi, bardianponi ja jossain määrin myös newforestinponi.
Uuden ulkoasu vaihto oli paikallaan, koska vanha ei enää kirjaimellisesti toiminut: ulkoasun tekijän Photobucket-tili vanhentui enkä minä ollut lähes neljän vuoden aikana kertaakaan ajatellut kuvien tallentamista talteen esim. omalle koneelleni. Viisasta, hyvin viisasta. Tämä uusi on ainakin omaan makuuni hieman käytännöllisempi kuin vanha ja toivottavasti en mene ihan metsään näkemyksessäni, sillä uutta ulkoasua ei ole vähään aikaan tulossa ymmärrettävistä syistä.
Tallin vanhat tekstit saivat myös kyytiä. En ole mikään kovin lahjakas kirjoittaja enkä pidä omia tekstituotoksiani mitenkään hirveän hyvinä, joten erityisesti vanhat tekstit olivat sen verran surkuhupaisia, että ne oli pakko kirjoittaa uusiksi. Tallin sivuilla on tällä hetkellä aika vähän tekstiä (etenkin esittelysivulla, mutta tiedä sitten onko se huono juttu - näillä sanallisilla taidoilla pitkästä esittelystä tulisi aika unista luettavaa :D), mutta sitä tulee varmaankin lisää tulevaisuudessa, jos vaan innostun kirjoittelemaan.
Uutta ulkoasua ja tekstiuudistuksia lukuun ottamatta kaikki on ennallaan: sieltä täältä löytyy aina joku rempsottava sivu, talli kätkee sisäänsä jotakuinkin samat hevoset eikä toimintamuodoissa ole tapahtunut mitään muutosta. Olen suunnitellut tallille muutamia uusia osioita, kuten kuvagalleriaa ja henkilökunnan esittelyä, mutta ne eivät "kerinneet" valmistua vielä tähän päivitykseen: jahka ylioppilaskirjoitukset on hoidettu pois alta, voin jälleen paneutua hiukan paremmin virtuaalijuttuihin ja jatkaa Isilmen uudistamista.
Tänään näkyi harvinaisten topassa vihdoin jotain eloa, kiva kiva. Ihan jo kaipailinkin jutustelua ihmisten kanssa. Samalla tuli vähän shoppailtua, nimittäin tilausvarsoja Dalekista. Dalek on ihana talli, sieltä löytyy kaikenlaista mukavaa: ensimmäinen foxtrotterini Jailhouse Rock, ensimmäinen perunpasoni Felipe WA, yksi ensimmäisistä walkereistani Fancy Belfast plus paljon kasvattejani (joista varmaan kaikki tosin on ostettu välikäden kautta eikä suoraan minulta :D) ja muita minulle tuttuja vanhoja kaakkimuksia. Dalek onkin paras paikka katsoa, kun haluan hankkia varsoja hevosista jotka olen höpsönä mennyt myymään pois.
Tämmöistä varsasatsia siis odottelee sivujaan nyt. Näiden vanhemmista Felipe WA on juurikin tuo eka pasoni. Varsa suunnitteilla lähinnä ssh-jalostuksen käyttöön. Hyökkään Dalekiin vielä uudelleen kun TK vihdoin jaksaa tehdä walkereilleen sivut.
The Criss-Cross Man x Pop'n All Night: amh-t. Pops'n'Drops DLK
Manyara Thulami x Manyara Asiemla: buur-o. Jabir DLK
Raven Wilderness x Infinity Wilderness: morgan-o. Raven King DLK
Felipe WA x Tiger's Child: pp-t. Beatriz DLK
Just A Twist x Eastern Glow: sdb-o. Eastern Twist TD
Bonetown x Bloodberry: twh-o. Bonecrusher DLK
Kun tässä nyt tuli juteltua Dalekista, voisi samalla pistellä höpinöitä myös muista talleista. Olen lähiaikoina törmännyt useampaan harvinaisia kasvattavaan taliin joista en ole koskaan kuullut mitään. Olenko ollut jotenkin sokea, vai onko näillä vaan erakot omistajat jotka eivät käy missään foorumeilla?
Sähköpostiin kolahti taannoin astutuskysely mft-ori Minuscule Heylle. Minuscule on muuten siitä jännä, että se kelpaa hienosti ulkopuolisille jalostukseen, tällaisia varsoja on kaksi joista toista ei ole sivuille linkitetty vielä. Taitaa olla ainoa ori jota kukaan edes kyselee. No, asiaan. Astutusta kyseltiin Lost River Ranchilta, joka vaikuttaa varsin lupaavalta tapaukselta. Valikoimasta löytyy jenkkirotuja: minejä, foxtrottereita, walkereita, paintteja ja joitain rotuja muistakin maista.
Toinen jännyys on Cotton Kings -niminen walkersiittola. Tästä tallista tai sen omistajasta minulla ei ollut harmainta aavistusta ennen kuin Gitty osti VTWY:stä tuontitamma Hello Tomorrown. Vaikuttaa ihan kivalta tallilta, joskaan en ole siitä tuon oston jälkeen mitään kuullut.
Kolmas on Ashcroft, sananmukaisesti Suurtalli, josta löytyy loistovalikoima vaikka ja mitä: kladrubeja (<3), tekkejä, foxtrottereita, hackneyitä, marwareita, eestinhevosia ynnä muuta. Törmäsin talliin seuraillessani Ionicin kladrubien orilinjoja. Ashcroftissa majaileepi Romano- ja Lagun-linjojen kladruboreja ja Bayou d'Armensin vanhoja kladrubeja. Pistinkin itseasiassa omistajalle sähköpostiakin tuolloin joskus. :D
Perjantai-ilta eikä mitään tekemistä.
Kuitenkin ihanaa että erityisesti Amelie on palannut taas toimintaan ja joka ryhmälle löytyy laukkoja. Erityisplussa ja suurkiitokset ykkösryhmän laukoista ja varsinkin niistä nurmilähdöistä! Meiltä lähtikin jo 18. päivän laukkoihin hurjan pitkä osallistumisposti.
Itse asiassa erityisesti Amelien laukat ovat kuluvana CAS-vuonna pitäneet huolen siitä, että meillä on Pinkkiin tullut jatkuvasti uutta verta niihin roturyhmiin, joiden hevosia keksimme itse, ts. 1, 3 ja 5. Ryhmiin 2 ja 4 emme keksi suvuttomia hevosia vaan kilpailutamme omia kasvattejamme, ne ovat siinä mielessä vähän "erillisiä" ryhmiä noihin muihin verrattuna.
Joka tapauksessa Amelien laukoissa on aina tarjolla runsaasti maiden-lähtöjä ja me tietysti haluamme aina tuoda erityisesti kolmos- ja viitosryhmän laukkoihin mahdollisimman paljon hevosia, jotta mahdollisimman moni lähtö saataisiin pidettyä eikä lähtöjä peruttaisi osallistujien puutteen vuoksi. Meillä on kuitenkin aina vain se tietty lauma hevosia tarjolla maidenia korkeammille tasoille, täysin riippuen tietysti siitä, mikä hevonen on voittanut mitäkin. Aina ei siis riitä täyttä "miehitystä" kaikkiin lähtöihin meiltäkään.
Mutta maideniinhan voi tuoda ihan uusia hevosia! Niinpä monet kerrat minäkin olen raapustellut Amelien laukkoihin osallistumispostia ja todennut, että onpas meillä tässä ryhmässä nyt vähän maiden-lähtöjen hevosia, paha juttu. Asia on kuitenkin helposti korjattavissa: keksin lähtöihin sopivia hevosia sen verran, että saan kaikkiin tarjolla oleviin maiden-lähtöihin sallitut kolme hevosta.
Jonkinlaisen käsityksen tällä tavalla syntyvästä hevosmäärästä saa vaikka siitä, että 16.2. Amelie järjestää kolmosryhmän laukat, joissa on 4 maiden-tason lähtöä. Meiltä kuitenkin tänään, ilmoittautumispäivänä löytyi vain vaivaiset 4 hevosta, vaikka lähtöihin mahtuisi yhdeltä omistajalta 12 hevosta yhteensä. Ei siinä muuta kuin keksimään sitten 8 hevosta lisää ja nyt meiltä onkin tarjolla 3 hevosta jokaiseen lähtöön ja paljon uusia hevosia tallissa.
Joistakuista tällainen saattaa tuntua typerältä oman menestyksen tavoittelulta, mutta me uskomme vakaasti siihen, että on kaikkien laukkaharrastajien yhteinen etu, että lähdöissä on paljon hevosia ja että niitä ei peruta osallistujien puutteen vuoksi. Tietysti jos ajattelee, että meiltä tulee jatkuvasti suurin sallittu määrä osallistujia lähtöihin, joissa muuten on ehkä vain yhden tai kahden muun omistajan hevosia, on meidän hevosten voittotodennäköisyys tietysti aika iso. Ja kyllähän meidän hevoset toki laukoissa menestyvätkin. Voittajat kuitenkin siirtyvät voittonsa jälkeen ylemmälle tasolle, tilalle tulee uusia, kokemattomia hevosia ja toisaalta varsinkin ryhmien 3 ja 5 laukkahevoset ovat meillä yleensä myynnissä. Kauppa ei käy erityisen vilkkaasti, mutta välillä kuitenkin joku ostaa jotain ja tällä tavalla hevoset leviävät muille talleille jatkamaan kilpailemista tai jalostukseen.
On tullut tehtyä kasvatteja, tuotua hevosia ja ostettuakin pari heppaa.
sdb-o. Rag'n'Bone GO
sdb-o. Tijuana's Motorcade
sdb-o. Tijuana's Siegfried'n'Roy (sama kuva kuin isällään, hih)
sdb-t. Tijuana's Liberty Bell
sdb-t. Tijuana's Mary Piper
sdb-t. RD Derelict
ssh-o. Tijuana's Zoetrope
ssh-o. Tijuana's Brainstorm (suku <3)
ssh-t. Tijuana's Odelay
ssh-t. Tijuana's Spellbound
twh-o. Tijuana's Nute Gunray
twh-t. Tijuana's Better Than Music
twh-t. Tijuana's Hump De Bump
twh-t. Tijuana's Most Exciting
isl-t. Hrötuður Frá Bylur
klad-o. Chlapec Senta I
klad-t. Anitra
Virtuaalimaailmassa on iso määrä kirjoitettuja sääntöjä ja rajoituksia (näistä vastaa pääasiassa VRL), mutta yhtä lailla täältä löytyy joukoittain kirjoittamattomia sääntöjä ja yleisiä käytäntöjä, joita ei miksikään ehdottomiksi säännöiksi ole ehkä haluttukaan kirjata, mutta jotka eivät silti saisi olla vähäarvoisempia kuin kirjoitetut säännöt.
Itse asiassa minulla on kutina, että suurin osa noista kirjoitetuistakin säännöistä on alunperin ollut tällaisia kirjoittamattomia sääntöjä ja muita yleisiä tapoja toimia, jotka ajan myötä on otettu ihan varsinaisiksi säännöiksi. Varmasti usein on sääntöjen kirjoittamisen syynä ollut myös se, että kaikki eivät tunne tai eivät halua tuntea niitä vanhoja käytäntöjä vaan ovat toimineet vastoin yleisesti hyväksyttyä tapaa. Tämän estämiseksi on nähty tarpeelliseksi luoda selkeät säännöt.
On tietysti totta, että toisaalta virtuaalimaailmassa saa monessa asiassa toimia oman halunsa mukaan. Meillä esimerkiksi on toista tuhatta virtuaalihevosta, vaikka jotkut ovat vuosien varrella halunneetkin kovasti rajoittaa meidän hevosmäärää. Ratsumaailmassa on sallittua kilpailuttaa hevosta satoja ja tuhansia startteja useissa eri lajeissa ja kai varmaan shetlanninponia 150 sentin esteluokassa ja shirenhevosta kolmen tähden kenttäkisassa. Tätä jälkimmäistä seikkaa me tietysti paheksumme emmekä aina kovin hiljaisesti, mutta toisaalta emme tee avointa hyökkäystä sitä vastaan, koska epärealistinen kisaus on ratsupuolen yleinen, suuren massan hyväksymä ja noudattama käytäntö.
Tosin varmasti löytyy paljon ihmisiä, jotka paheksuvat sitä meidän tavoin, mutta useimmat kuitenkin antavat asian olla ja ehkä hyvä niin. Ei sille ilmiölle kuitenkaan mitään mahda. Ainoa, joka konkreettisesti voisi asiaan vaikuttaa olisi VRL, joka ottaisi käyttöön ankarat kisarajoitukset, mutta olisiko sekään sitten toisaalta ratkaisu... Siinä mielessä sikakisauksen kannattajat ovat siis oikeassa vedotessaan vapauteen harrastaa virtuaalihevosia haluamallaan tavalla, kunhan vain muistavat antaa saman vapauden muillekin.
Samalla tavoin realistinen ja reaalimaailman käytäntöihin nojaava kilpailuttaminen on kirjoittamaton sääntö laukkamaailmassa ja sitä tulisi kaikkien laukkamaailmaan hinkuavien kunnioittaa, vaikkei sitä erityisesti ole mihinkään säännöksi kirjoitettukaan. Kirjoittamattomien sääntöjen takia ravipuolellakin nousee ihan oikeutettu älämölö, jos hevoset saavat lähdöissä epärealistisia aikoja tai jos sitä mainostamaani arabianhevosta yritetään tuoda raviradoille.
Pointti tässä kieltämättä sekavansorttisessa kirjoituksessani on se, että virtuaalimaailma on yhteisö, joka tarvitsee sääntöjä, kirjoitettuja mutta myös niitä kirjoittamattomia, koska kaikkea ei voi koskaan kirjoittaa ylös ja toisaalta liika rajoittaminen on jo taas yletöntä holhousta. Täällä on vapaus, mutta vain tiettyyn rajaan asti. On silkkaa tyhmyyttä vedota joka asiassa siihen, että jokainen saa harrastaa tätä miten haluaa, koska asia ei ole ihan yksiselitteisesti niin. Käytännössä vastaan tulevat ne säännöt, kirjoitetut sekä muut, ja niiden rikkomisesta seuraava yhteisön paheksunta.
Tämän takia aloittelijat tarvitsevat opastusta, koska he eivät tunne varsinkaan näitä kirjoittamattomia sääntöjä. He oppivat niitä kyllä ajan kanssa, mutta parempi olisi, jos niitä yritettäisiin tuoda esille muutenkin. Meidän laukkaurheilu-perehdytyspakettimme kaltaisia yksinkertaistettuja tietoiskuja kaivattaisiin muiltakin alueilta ja muista asioista.
Mutta katsokaa millaiset määrät osallistujia on tuolloin pidetyissä nelosryhmän laukoissa. Ei enää nykyisin vain enää, tyytyväinen saa olla, jos puolikin tusinaa hevosta riittää joka lähtöön. Laukkamaailma kituu tällä hetkellä, Agaven lopettaminen oli paha isku, mutta taantumus on alkanut jo aiemmin, ehkä jo viime kesänä? Syksyllä viimeistään. Tosin paljon uusiakin nimiä on tullut toki mukaan ja toivottavasti näistä uusista kehittyy ajanmittaan pitkäaikaisia laukkaurheilun tukijalkoja.
Mutta noinkohan vain on? Epäilyksiä alkoi herättää jo se, kun jokin aika sitten kyselimme blogin gallupissa, että miksi lukijat kilpailuttavat hevosiaan ungrade-lähdöissä. Olin pöyristynyt kun parikin oli vastannut "Haluan saada hevosilleni enemmän startteja". Eijeijei! Se on väärä vastaus! Laukkahevonen ei tarvitse satoja startteja, ei edes kymmeniä ollakseen hyvä laukkahevonen. Pikemminkin päinvastoin.
Eikä sillä hetkellä minkään roturyhmän laukkatilanne ollut sellainen, että ylipäänsä kilpailuttaakseen hevostaan olisi pitänyt tyytyä ungraded-lähtöihin. Paitsi ehkä risuilla ja tuolloin ei ollut risuille tarjolla ungraded-lähtöjä lainkaan, joten sekään ei kelpaa selitykseksi.
Vaan mitä voi sanoa hevosesta, joka tällä viikolla kilpailee kilometrin lähdössä ja ensi viikolla 2500 metrillä? Ja sitä seuraavalla viikolla risuesteillä?! On kuulkaa totta, nimeä en sano, mutta sähköpostilla voi kysyä jos ei muuten usko. Löytyy kisakutsuista todisteet. Säälittävää, naurettavaa, epärealistista ja ennen kaikkea vaarallista laukkamaailman rentouden kannalta. Tänne ei todellakaan kaivata ratsupuolen veristä tappelua sijoitusmääristä. Onneksi ilmiö ei ole missään määrin laajalle levinnyt ja toivottavasti ei leviäkään.
Laukkapuolen ihmisten tulisi kerta kaikkiaan kerrasta toiseen selventää uusille tulokkaille kilpailemisen periaatetta. Monet heistä tulevat ratsupuolelta, joka on yhtä helvettiä kilpailemisen kanssa ja toisaalta ainakin osa ravipuolestakin taitaa nykyisin olla samanlaista hullunmyllyä. Joten on niin helppo siirtää näitä muualla opittuja tuttuja tapoja muuten uuteen laukkamaailmaan ja sehän nyt ei millään sovi.
Tässä suhteessa ehkä nuo yhden laukkahevosen omistajat ovat niitä vaarallisimpia. Kun heillä vain on se yksi ainoa kullanmuru eivätkä he jaksa odottaa millään, että viikon päästä pidettävistä laukoista tulisi tulokset, niin helpostihan siinä tulee mieleen: "Jospa ilmoittaisin sen noihin kaikkiin tämän viikon laukkoihin? Kun niissä kerran on tilaa..."
Näin loogisesti ajatellen yhden laukkurin omistajat ovat myös potentiaalisesti niitä, jotka viis veisaavat hevosen järkevästä kilpailutuksesta noin muutenkaan. Sen ainoan kanssa tahkotaan maidenia parikymmentä kertaa, että saadaan se voitto ja sitten jatketaan samaa allowancessa ja kun on startattu 25 kertaa ja saatu kaksi voittoa ja muutama sijoitus, kuvitellaan että tässä on nyt grade-tason hevonen. Isolla tallilla tämä on niin paljon helpompaa: yksi ei pärjää, siirretään se syrjään, otetaan seuraava tilalle. Sen yhden hevosen huono menestys ei ole ongelma, koska joku toinen voi samalla menestyä paljon paremmin. Meillä tämä on vielä helpompaa, koska käytämme suvuttomia hevosia eikä varsoille aseteta minkäänlaisia odotuksia suvun perusteella.
En tarkoita tällä parjata yhden tai muutaman hevosen omistajia, mutta haluan muistuttaa siitä, että ensinnäkin laukkamaailmassa ei startteja kerätä kuin mansikoita aholta ja toiseksi kaikista hevosista ei tule hyvää laukkahevosta. Kaikista ei tule edes kelvollista laukkahevosta ja se voi olla juuri se sinun kultapallerosi, vaikka se miten olisi surkeata.
Tällä kertaa ajattelin kirjoittaa laukkahevosten nimistä. Pinkkiin keksitään pääasiassa ykkös-, kolmos- ja viitosryhmän laukkahevosia sekä risuestehevosia. Kakkos- ja nelosryhmät kilpahevoset tulevat muilta talleilta, arabit ja harvat pintabianit ja appaloosat Ionicista, terskit samoin ja teket Gin Ahaltekistä. Muiden ryhmien hevoset ovatkin sitten pääasiassa suvuttomia hevosia, mutta nekin tarvitsevat nimet, jok'ikinen.
Onneksi varsinkin ykkösryhmän täysiveriset ja viitosryhmän quarterit, paintin, appaloosat ja quarabit ovat kaikki sellaisia rotuja, että englanninkieliset nimet kelpaavat mainiosti. Aika monella kolmosryhmänkin edustajalla on englanninkielinen tai ainakin sinne suuntaan oleva nimi. Niinpä laukkahevosten nimien keksiminen ei ole vielä osoittautunut tuskalliseksi. Lisäksi meitä lohduttaa suunnattomasti se, että eipä reaalimaailmankaan laukkahevosilla niin kovin ihmeellisiä nimiä ole.
Hyödyllistä on myös käyttää tuontitunnustamme GA:ta, joka tulee kaikkien keksittyjen hevosten nimien perään. Se on muuten kiva juttu siinäkin mielessä, että meiltä pois myydyt hevoset tunnistaa jatkossakin, jos niitä näkyy kisoissa tai muiden hevosten suvuissa.
Mutta ei se nimien keksiminen silti mitenkään yksiselitteistä ole, vaikkei kovia vaatimuksia nimille asettaisikaan. Joskus tulee keksityksi joitain varsinaisia aivopieruja, nimiä joista ei sitten pidemmän päälle oikeastaan tykkääkään. Tällaisia ovat ainakin Valance, Pharmaca, Got Discount, De Venoge, Poison Lemonade, Fruitfact, Water Rice, Weekly Sync ja Isis Zed täysiveripuolelta. Useimmat nimet ovat kyllä meistä kivoja tai ainakin kohtuullisen ok, joten kovin usein tällaisia ei tule keksittyä, onneksi!
Täysiveristen puolelle on tullut tuupattua monta formuloihin liittyvää nimeä: Mutta Missä On JJ, Senna, G Amati, Fittipaldi ja Ratzenberger ainakin. Formula-aiheiset nimet jotenkin sopivat laukkahevosille, hevosmaailman formulaykkösille. Siellä on vielä kasoittain käyttämätöntä potentiaalia: Alboreto, Alesi, Andretti, Ascari, Belmondo, Fangio, Farina, Arrows, Dallara ja niin edelleen.
Taistelemme kuitenkin kiusausta vastaan, ettei meille tulisi hevosta nimeltä Hameet Korviin Skotti. Vaikka toisaalta... Mikä jottei?
Yksi keino saada persoonallisia ja joskus todella toimiviakin nimiä on kirjoittaa sanoja yhteen ja näitähän meillä riittää: Notsohot, Postmanringstwice, Willbetreasure, Hackerattack, Anyoneoutthere, Bluemoonshine ja molempien suosikki Quinoaqueue. Näistä (kuten muistakin nimistä) muutamat ovat oikeastaan kivemman kuuloisia ääneen lausuttuina kuin kirjoitettuina, joitain voisi pitää jopa sanaleikkeinä. Gin on näissä hyvä, ei sinänsä yllätys, koska onhan englanti hänen toinen äidinkielensä (vaikkakin hän käskee aina huomauttaa, ettei se suinkaan tarkoita sitä, että hän osaisi englantia virheettömästi, varsinkaan kirjoittaa).
Viihdemaailma, musiikki ja elokuvat ovat tietysti inspiraation lähde, yläpuolella tuli mainittua jo Anyoneoutthere, muita selkeästi sarjoista, leffoista tai musiikkipuolelta napattuja nimiä ovat ainakin Seeley Booth, Kisskiss Bangbang ja Worthaboutapig.
Niinpä mielessä kävikin, että jospa vaikka ensi CAS-vuoden alusta tekisimme muutoksen laukkajärjestelyihimme. Järjestäisimme laukkoja suunnilleen entiseen malliin, yleensä siis kolmet laukat viikossa, joskus vähemmän, joskus enemmän, mutta lähtötarjonta supistuisi maiden-, allowance- ja ungraded-lähtöihin. Grade-tasojen lähtöjä järjestäisimme ehkä vain kerran reaalikuussa G3-/G2-/G1-päivien muodossa.
Näin siis ykkösryhmäläisille, muista roturyhmistä en tiedä vielä, mitä niiden kanssa teemme, luultavasti jotain samansuuntaista. Tosin pohdintaa edellyttää se, pitäisikö ungraded-lähdöissä olla rajoitus, että vain maidenin voittaneet saisivat osallistua niihin. Nythän ne ovat täysin rajoittamattomia, mutta voisi olla kuitenkin järkevää rajata maiden-hevoset vain maiden-lähtöihin.
Tiedän, että tätä blogia lukee ainakin jokunen laukkapuolen ihminen, joten nyt kaipaisimme kommenttia siitä, että olisiko tällainen järjestely kannattavaa lainkaan ja toisaalta: vaikuttaisiko se mitenkään, koska vaikka Pink onkin yksi niitä ehkä aktiivisimpia laukkajärjestäjiä, emme me kuitenkaan ole ainoa ja luultavasti monet muut laukkajärjestäjät jatkaisivat nykyisellä linjalla, jossa grade-lähtöjä on tarjolla jatkuvasti ja allowancea vähän. Lisäksi myös kaipaisimme kommentteja tuohon ungraded-lähtöjen rajoitukseen.
Loppuvuodesta 2009 ja alkuvuodesta 2010 talliin syntyi taas kasvatteja syksyn tauon jälkeen. Myyntiin menneet menivät nopeasti kaupaksi, mutta tehtailin varsoja myös itselleni.
05.12. syntyi pitkästä aikaan talliimme myös lämminverivarsa, ori Mercury Smoke. Mercury on vähän kokeiluvarsa meille, emä ei oikein innostunut juoksemaan joten annan sille mahdollisuuden siitoksessa, ja isä on nuori ori, jonka kilpaura on vasta aluillaan. Mercurylle ei aseteta kovin isoja odotuksia, mutta osaa se ainakin suuntaa antaa emän mahdollisesta siitosmenestyksestä, jos sattuu pärjäämään. Emälle syntyy maaliskuussa seuraava varsa, se onkin sitten Long Conista, joten sille varsalle asetetaan jo kovemmat odotukset. Sitten emä saanee vähän aikaa laiduntaa ja katsotaan mitä jälkeä varsat alkavat tehdä, että kannattaako tammaa enää varsottaa.
Aivan joulun alla, 21.12. talliin syntyi orivarsa, jolle annettiin nimeksi Savun Ilias. Ilias syntyi lähinnä sukulinjojen säilyttämisen kannalta: halusin Eepoksesta itselleni varsan ja Eloveenasta meillä ei ollut myöskään yhtään varsaa. Tästäkin pitäisi ihan kelpovarsa tulla, ainakin toivotaan että se juoksee itselleen vähintään varusterahat takaisin.
Edellisenä päivänä talliin syntyi myös Krideä lainaten "uppopaistettu ranskis" tamma Chantal. Havahduin taas siihen, että hevonen (tässä tapauksessa emä) alkaa olla vanha ja omassa tallissa ei ole perillistä. Noh, ei kun töihin vaan ja Lokin Torréfierin luo visiitille. Sieltä saatiin ilmoille kaunokainen, rautias ranskalaistamma. Tälle on jo kovemmat odotukset, emä on jättänyt ihan kelvollisia juoksijoita. Tälle syntyy maaliskuussa vielä pikkuveli, ja sen jälkeen emä jäänee eläkkeelle.
Muiden kasvattejakin on eksynyt talliin oikein kivasti (jos ei liikaakin) ja keväämmällä tulee syntymään vielä muutamia tosi kivoja omia kasvatteja, joita odotan innolla, mm. aiemmin mainitun Chantalin puoliveli sekä myös Mercuryn puoliveli. Tyypilliseen tapaani teetättelen varsoja vähän hetken mielijohteesta, joten varsoja varmaan ehtii putkahdella vielä helmikuun puolella muutamia. Helmikuulle tosin syntyy kaksi kasvattia, mutta ne on tarkoitus saada myytyä johonkin.
Aiheesta hevosinfluenssaan. Kyseinen tauti riehui tallissamme, ja sen seurauksena kuoli muutamia vanhempia hevosia. Lenssu rantautui meille Kerystonin Kartanosta. Siinä vanhimpia (eli 2006/2007 syntyneitä, eiköhän se 3-4 irl vuotta ole ihan tarpeeksi virtuaalihevosellekin) tappaessa tuli kyllä huomattua, että ei ole aina minullakaan ollut kaikki sahajauhot päässä vielä silloin. Nyt on jo (ainakin toivon mukaan) vähän realistisempaa meininkiä hevosten saralla. Pikkuhiljaa olen pyrkinyt myös kiinnittämään huomiota värien periytymiseen ainakin jossain määrin.
Vanhastaanhan Ionicin sivujen vasemmassa yläreunassa on keikkunut mustavalkoinen ahaltekin pää, mutta vasta nyt heräsimme huomaamaan, että ahaltekit ovat olleet jo ainakin 3 vuotta Gin Ahaltekissä, niin että jokohan olisi aika vaihtaa se johonkin.
Vaan mikä olisi sopiva Ionicin sivujen näkyvimmäksi ja melkeinpä myös ainoaksi koristekuvaksi? Luonnollisesti tietysti maapallo ja kokoelma erilaisia hevosia kuvaamaan sitä, että Ionicilla on jo oma planeettansa virtuaalimaailmassa ja että täältä löytyy laidasta laitaan hevosia.
Niinpä yön myöhäisinä tunteina S askarteli tällaisen. hänen omien sanojensa mukaan: "ei ehkä maailman hienoin tai kekseliäin, saati vaativin grafiikkatyö, mutta sopii Ionicille kuin vanupuikko korvaan". Myönnettävä se on, tämä logo suorastaan huutaa Ionicia. Ehkä pitäisi väkästellä bannerikin tuosta.
Pitäisikö?
Antavatko he muiden harrastaa virtuaalihevosia haluamallaan tavalla?
Eivät.
On erittäin vaikeata kuvitella, että joku kasvattaja, joka kisaa maltillisesti tai ei lainkaan jalostushevosillaan, asettaisi kisaehtoja kasvattien ostajille. Vaatimuksella ei oikein olisi pohjaa.
Siis varsin usein nämä sikakisaajat ovat samalla myös niitä, jotka asettavat kovimmat kilpailuvaatimukset myytäville kasvateille, haluavat oreilleen vain kisattujen tammojen kisattuja varsoja ja tammoilleen sikakisattuja oreja. He siis nimenomaan ovat eniten niitä, jotka haluavat puuttua muiden harrastamiseen ja muiden hevosiin, vaikka ne nyt olisivatkin omia kasvatteja. Myyty hevonen on myyty hevonen, ei enää oma.
Ja kehtaavat sitten vielä parkua, että on niin kamalaa kun heitä sorretaan. Mitenköhän päin asia nyt oikeasti on?
Minusta ei ole hyvä asia, että virtuaalimaailma jakautuisi tiukasti kahteen leiriin, sikakisaajiin ja muihin ja että nämä leirit toimisivat pääasiassa vain keskenään: myisivät toisilleen varsoja, pyytäisivät astutuksia ja viis veisaisivat toisen puolen jutuista. Siihen tämä saattaa ajan kuluessa mennä tämä virtuaalimaailma. Kuitenkin tämän pitäisi olla yhteisö eikä taistelutanner, jossa halveksitaan toista osapuolta eikä haluta olla missään tekemisissä sen kanssa.
Sen takia meidän ei-kisaajien pitäisikin lopettaa sikakisauksen (en silti luovu tuosta termistä, se on niin osuva) ja epärealistisen kisaamisen dissaus, mutta niinpä sikakisaajien pitäisi myös lopettaa kisaamisen vaatiminen muilta.
Ja muistinvirkistykseksi: Myyntiehdot á la Ionic.
Tämä ei ole mikään uusi juttu, samankaltaista ellei peräti aivan samaa tekniikkaa lienee käytetty joissain arvokilpailusarjoissa, jossa on esimerkiksi viisi starttia ja starttien sijoituksista on jokaiselle hevoselle laskettu oma suhdeluku. Se jolla on ollut pienin suhdeluku eli joka on sijoittunut parhaiten suhteessa muihin, on ollut voittaja.
Kaava on yksinkertaisesti seuraava: lasketaan hevosen jokaisesta sijoituksesta ja lähdön osallistujamäärästä suhdeluku, ts. jaetaan sijoitus osallistujamäärällä. Jos sijoitus on jollain kerralla ollut vaikka 2/8, jaetaan 2 kahdeksalla ja saadaan 0,25. Jos hevonen on ollut lähtönsä viimeinen, suhdeluku on tietysti 1. Jokaisesta sijoituksesta siis lasketaan tämä suhdeluku ja kaikista suhdeluvuista lasketaan keskiarvo. Keskiarvo lasketaan siten, että summataan kaikki suhdeluvut yhteen ja jaetaan starttien lukumäärällä.
Sijoitusten suhdeluku on siis jotain välillä 0...1 ja mitä pienempi, sen parempi. Nyrkkisääntönä voisi vaikka pitää sitä, että jos suhdeluku on pienempi kuin 0,5 niin se on hyvä. Silloin hevonen on keskimäärin ollut starteissaan "paremmassa puolikkaassa". Käytännössä laukkapuolella pienin mahdollinen sijoitusten suhdeluku on 0,0667 (sileällä), koska osallistujien määrä on rajoitettu 15 hevoseen. Mutta jo alle 0,25 oleva suhdeluku on jo *todella* hyvä.
Esitän tähän erään vertailun, jonka tuossa nopsasti tein. Toinen verrokki on sileällä laukannut xx-ori RC Firestarter ja toinen risuesteruuna Sinewave GA. Molemmat ovat päättäneet jo uransa, Sinewavella on 25 starttia, Firella 19, molemmat ovat voittaneet G1-tasolla. Firellä on aavistuksen parempi voittoprosentti, 31,4% mutta sijoitusprosentti on "vain" 84,2%. Erittäin laadukas ori siis kyseessä. Sinewaven voittoprosentti on 28%, mutta sijoitusprosentti täydet sata. Pelkän sijoitusprosentin valossa Sine olisi siis selkeästi parempi, voittoprosentin perusteella arvioiden Fire olisi hieman parempi ja kokonaisuutena molempia katsoen oriit olisivat minun mielestäni aika tasavahvat, varsinkin kun starttimäärät ovat suunnilleen samaa tasoa.
Sinen tuloslistaa katsellessa kuitenkin herää kysymys, että onko se nyt oikeasti parempi hevonen kuin Fire tai edes samantasoinen, kun monessa lähdössä se on ollut viimeinen (3/3 tms) vaikka kuitenkin saanut sijoituksen.
Lasketaan molemmille oreille siis sijoitusten suhdeluku edellä esitetyn kaltaisesti. Käsin tehden siinä on melkoinen askarteleminen, mutta Excelillä homma hoituu nopsasti (voin laittaa seikkaperäiset ohjeet joskus tänne, jos jotakuta kiinnostaa). Tulokseksi saadaan Sinewavelle 0,64 ja Firelle 0,40. Ero siis on ihan selkeä, Firella on parempi suhdeluku ja jos katsotaan sen kalenteria, se onkin sijoittunut monta kertaa isojenkin lähtöjen kärkipäähän, toisin kuin Sinewave.
Varsinkin pienten roturyhmien (3, 5, risuestehevoset) kohdalla monet lähdöt jäävät sellaisiksi 3-5 hevosen kääpiöstarteiksi. Koska sijoitusprosentti lasketaan neljästä ensimmäisestä sijoituksesta, sija 4/4 on prosenttien kannalta täysin samanarvoinen kuin 4/12. Maalaisjärjellä ajatellen kuitenkin sijoitus 4/12 on huomattavasti parempi tulos kuin 4/4 ja sen pitäisi siis olla arvokkaampi kun mitataan hevosen hyvyyttä. Sijalle 4/12 sijoittunut hevonen on luultavasti todella taistellut sijastaan, kun taas sijan 4/4 saa vaikka kävelemällä koko matkan.
Jo sekin riittäisi hyvin, että olisi jokin tunnusluku, joka kertoisi, miten usein hevonen on sijoittunut paremmin kuin puolet lähdön hevosista. Siis puolen välin paremmalle puolelle. Tämä olisi ehkä armeliaampi isoissa lähdöissä, esimerkiksi 12 hevosen startissa 6 parasta saisi "hyvyyspisteitä" eikä vain ne neljä sijoittunutta. Toisaalta kahden hevosen lähdössä vain voittaja olisi "hyvä" ja kakkonen "huono".
Tilastotiede ei ollut lukiossa vahvinta alaani ja AMK:ssa sitä ei ole käsitelty enää lainkaan, joten tällä hetkellä on vakavassa mietinnässä se, miten noista sijoituksista ja kokonaisosallistujamääristä saataisiin jotenkin helposti laskettua sopiva tunnusluku, joka kertoisi simppelisti hevosen hyvyyden tässä suhteessa. Sijoitus jaettuna lähdön osallistujamäärällä lienee hyvin käytännöllinen luku, mutta kysymys on vielä, miten eri lähdöistä saadut luvut yhdistellään. Matemaattisia vihjeitä otetaan vastaan.
*edit*
Gin rakas, sitä kutsutaan keskiarvoksi...
T. Sirpa
Kuoppasin tänään reilut 30 vanhaa knabstrupia, mutta eloon jäi vielä kasoittain hevosia, jotka vanhenevat tämän vuoden aikana, ts. ovat syntyneet vuonna 2008 ja niille pitäisi varsoja saada aikaiseksi. Vaan kun ei yksinkertaisesti kykene. Olen joutunut astutuksia miettiessäni tinkimään lähestulkoon kaikesta: tasaisista suvuista, sisäsiitoksen välttämisestä, lajipainotuksesta ja sittenkään ei mätsää minkään hevosen kanssa.
Tämä tarkoittaa sitä, että taas on pantava aivot raksuttamaan ja keksittävä tolkuttomasti hevosia. Kun vain knabstrupeille nimien keksiminen ei olisi niin tolkuttoman hankalaa...
Riidassa on kyse virtuaalisesta työsuomenhevosyhdistyksestä, sen riidaksi paisuneesta esittelytopikista ht.netissä ja Vvenlan kirjoittamasta blogitekstistä.
En puolusta kiroilua tai muuta huonoa kielenkäyttöä, mutta jos tuosta Vvenlan blogitekstistä jättäisi kirosanat ja muun ala-arvoisen kielenkäytön pois, se olisi täysin asiallinen arvostelu VTSY:stä. Vvenla on aivan oikeassa moittiessaan VTSY:n ulkoasua, kieliasua ja myös ylläpitäjän käytöstä ht.netin topikissa.
Itselläni pahaa närää herättää sääntösivun tekstien suora kopiointi oikean Työhevosseuran sivuilta. Tietenkin oikean maailman säännöistä on hyvä ottaa mallia virtuaalimaailmaan, mutta suora kopiointi ja tekstin väittäminen omaksi (ei tekijänoikeus- tai lainausmerkintöjä) on suuremman luokan laiskuutta. Luulen etten ole ainoa, joka myös haluaisi sääntöteksteihin selvennyksiä. Mitenkä tavallisella virtuaaliharrastajalla voisi olla käsitys siitä, mikä on juontolaite, kuitupuu, puusilta, kuormalaite, aluspuu, vetokarttu, mitä tarkoittaa käytännössä juonto ja niin edelleen. Jos yhdistyksen pitäjä ei näitä tiedä, vaikka helposti käyttääkin moisia termejä, ollaan erittäin heikolla pohjalla. Työhevosajo on varmasti monelle reaalimaailmassa hyvin tuntematonta aluetta ja niinpä virtuaalisen yhdistyksen ylläpitäjän täytyisi oikeasti tietää jotakin lajista, sen perustermistöstä ja kilpailuista. Siinä nämä harvinaiset lajit poikkeavat suuresti vaikkapa kouluratsastusjaoksesta, koska kouluratsastus on miltei kaikille tuttua eikä selityksiä juuri tarvita.
Tässä suhteessa VTSY:n "kilpailija" VSTH tarjoaa huomattavasti enemmän informaatiota mm. realistisista kilpailutuloksista. Siksi vähän ihmettelenkin, että miksi on työsuomenhevosille perustettu kaksi yhdistystä. Povaan VSTY:stä kuitenkin lyhytaikaista juttua, mutta VSTH:lle toivotan pitkää ikää.
Sitä minä vain ihmettelen, että miksi Vvenlan kieliasua lukuunottamatta asiallinen arvosteluteksti sai tuollaisen hyökkäyksen ht.netissä aikaiseksi. Ellei sitten hyökännyt Tessa ole VTSY:n pitäjän Nooran alter ego...
