Virtuaalimaailma tänään

Tämä postaus sisältää kirjoitukseni ht.netin ketjuun kuinka niin ‘virtuaalimaailma’. Lähinnä omaksi ilokseni.

–

Olen sitä mieltä, että nykyiset virtuaaliharrastajat ovat hemmoteltuja pentuja, jotka eivät osaa tehdä mitään itse. Olen myös sitä mieltä, että suurin osa virtuaaliharrastajista käyttää liikaa aikaa menestyksen tavoitteluun tietämättä edes, mitä menestys on.

Maailmassa on paljon harrastuksia, jotka maksavat. Itse asiassa ainoa ilmainen harrastus lienee haaveilu. Siis nimenomaan oman pään sisällä tapahtuva haaveilu, virtuaalihevoset ovat kokonaan toinen juttu. Jos haluat harrastaa virtuaalihevosia, joudut aluksi hankkimaan itsellesi tietokoneen ja nettiyhteyden ja maksamaan sähkölaskut. Jos voit käyttää jonkun toisen nettiä ilmaiseksi, hyvä sinulle.

Jos haluat vain tehdä jotain kivaa ilmaiseksi, kulusi jäävät siihen. Voit ladata ilmaisia ohjelmia ja käyttää vapaasti kopioitavia kuvia ja ulkoasuja. Sinun ei tarvitse koskaan maksaa kenellekään euroakaan, eikä edes kisoja, tekstejä, kuvia tai leiskoja.

Jokaisella on oikeus päättää itse, haluaako maksaa enemmän. Kukaan ei pakota sinua ostamaan domainia tai hankkimaan tallillesi toisen ihmisen tekemää ulkoasua/valokuvaa/tekstiä/kisakalenteria.

Mielestäni kenelläkään, joka ei tee kaikkea tallilleen itse, ei ole oikeutta valittaa hintojen tasosta. Hinnat ovat mitä ovat ja kaikki tietävät ne jo ennen ostopäätöstä. Jos päätät ostaa 5 € tai 20 sijoituksen tai 4 rakennekuvan ulkoasun, se on oma valintasi. Kukaan ei pakota. Voisit ihan yhtä hyvin jättää ostamatta tai päättää, että ostat vasta, kun saat samantasoisen 3 eurolla, 10 sijoituksella tai 2 rakennekuvalla.

Hinnoista valitus kuulostaa minusta vain hemmoteltujen pikkupentujen ruikutukselta. Kyllä, tämä on virtuaalimaailma, mutta se ei tarkoita, että kenelläkään muulla olisi täällä velvollisuus pureskella sinun ruokasi puolestasi.

–

Itse olen harrastanut virtuaalihevosia noin 9 vuotta. Tämä on sen verran tärkeä harrastus, että olen valmis maksamaan, jos saan sillä, mitä haluan. Tällä hetkellä tiedän, ettei juuri kukaan (leiskantekijä, valokuvaaja) pysty tarjoamaan miulle sitä, mitä haluaisin, joten en maksa.

–

“jos on olevinaan virtuaalimaailma, eikö kaiken pitäisi olla virtuaalista, ettei mikään tapahtuisi oikeasti?”

Miksi pitäisi? Onko joku miun huomaamattani säätänyt virtuaalimaailmaan jotain lakeja, jotka määräävät, kuinka tätä pitäisi harrastaa?

“jos kaikki alkaisivat pyytää leiskoistaan rahaa, niin sitten sellaiset, joilla ei ole mahdollisuutta (…), eivät saisi leiskoja, jos eivät itse osaisi tehdä.”

Mitä sitten? Jokaisella on mahdollisuus oppia tekemään leiskoja samoin kuin jokaisella on oikeus oppia lukemaan tai laskemaan.

Jos 6-vuotias pikkusiskosi, joka ei vielä ole koulussa eikä osaa lukea, päättäisi haluta alkaa harrastaa virtuaalitalleja, istuisitko hänen vieressään koneella kuusi tuntia päivässä lukien hänelle kaikki hänen haluamansa sivut alusta loppuun vain, koska jokaisella pitää olla yhtäläinen oikeus harrastaa, osasi lukea tai ei?

Sitä paitsi ilmaisia ulkoasuja on olemassa.

–

“miksi mun elämäntehtävän pitäisi olla toisille ihmisille hyvän mielen tuottaminen? Ja ennenkaikkea, miks tuottasin hyvää mieltä sellasille ihmisille, jotka on liian laiskoja tehdäkseen itse.”

Juuri niin. Miulla ei ole oikeastaan mitään sitä vastaan, että auttaisin jotakuta ihmistä. Se tuottaisi hyvän mielen sekä autettavalle että itselle - jos tuottaisi. Mutta kun ei tuota.

Kahdeksan vuotta sitten useampi ihminen pyysi, että laittaisin heidän talleilleen framet (jotka olivat silloin kuumempi juttu kuin liekitetty jäätelö Helvetissä). Niinpä sitten muutin heidän talliensa ulkoasut framemuotoon ja kävin laittamassa koodit GeoCitiesin FileManageriin (ne, jotka eivät käyttäneet sitä, olivat urpompia kuin nykyiset suntuubilaiset). Tallin omistaja hyppi riemusta, kiitti, luki ohjeistukseni framejen käytöstä (”muista laittaa linkkeihin target=’isokehys’”), eli tallinsa kanssa onnellisena, oppi siinä sivussa käyttämään frameja ja parin viikon kuluttua laittoi itse seuraavalle

Jos nyt tekisin jollekulle ulkoasun tai koodauksen, vastaukseksi tulee “kiitos, odotan vielä, haluaako joku muu yrittää” tai “kiitos yrityksestä, mutta olisin halunnut punaiset linkit, otan mieluummin xxx:n tekemän” (en tietääkseni ole niin huono koodaaja, etten osaisi vaihtaa niitä punaisiksi) tai lyhyt ja ytimekäs “kiitos, et varmaan halua palkkaa näin pienestä jutusta”. Sen jälkeen avunpyytäjä nostelisi foorumiketjuaan vielä viikon toivoen, josko paikalle pelmahtaisi joku superhyperübermegaihmeleiskantekijä, joka tekisi hänelle ulkoasun, joka nostaa tallin kävijämäärän kattoon, keksii parannuskeinon syöpään, on täysin ilmainen ja tekijä lupaa vielä kisata pyytäjälle 1 000 sijoitustakin kaupan päälle, ja tekee lopuksi pyytäjän matematiikan kotitehtävät hyppien yhdellä jalalla, viheltäen porilaisten marssia ja soittaen vasemman käden peukalonkynnellä Paranoidia sähkökitaralla. Sellaista ei ilmesty (kuka ei arvannut tätä?), joten pyytäjä päättää, että itse asiassa hänen tallinsa olisikin parempi, jos sillä olisi punainen ulkoasu / otsikossa rajattu shettiksen pää arabin asemesta / mitä tahansa muuta, ja koska muutos tietysti vaikuttaa kaikkeen muuhunkin, on hankittava uusi ulkoasu, uudet hevoset uusine luonteineen ja sukuselvityksineen, uudet kuvat…

On erityisen mieltäylentävää tulla foorumiin ja huomata, että se tyyppi, jolle koodasin viime viikolla validin XHTMLCSSPHPJSwhatever-ulkoasun kuudella yhtä korkealla div-kolumnilla, raksuvan poksuvilla superlinkkivalikoilla ja neljä tuntia kuvankäsittelyä vaativilla jokaisen yksittäisen jouhen ympäri rajatuilla grafiikoilla, onkin nyt kyllästynyt talliinsa ja etsii piristykseksi uutta ulkoasua.

Tietysti jokaisella on lupa vaihtaa ulkoasunsa vaikka kerran tunnissa, mutta siitä ei välity kuvaa leiskantekijän työn arvostuksesta. Siksi miuta ei juuri kiinnosta tehdä leiskoja virtuaalihevostelijoille.

–

En tarkoita, että ihmiset olisivat tahallaan epäkohteliaita. Tarkoitan lähinnä sitä, että ihmiset eivät ajattele, että pyyntöjen täyttäminen olisi toisille työtä.

Aika moni ajattellee ainakin alitajuisesti, että ht.net on olemassa sitä varten, että kun sinne laittaa ruinausviestin, joku superhyperüberosaaja tulee ja tekee homman yhdellä taikasauvan heilautuksella. (Jos osaa tehdä ulkoasun, se tarkoittaa tietysti sitä, että osaa tehdä ihan minkälaisen ulkoasun tahansa ihan tuosta vaan. Eihän siinä ole enää mitään miettimistä tai kokeilemista, jos kerran osaa.)

Käytännössä leiskantekijä on 15-vuotias yläkoululainen, joka on koodannut HTML:ää vuoden, eikä oikeastaan ole koskaan kuullutkaan puolista CSS-komennoista, mutta saa kuitenkin aikaan jotain toimivaa niin kauan kuin siinä ei ole asioita x, y ja z, joita hän ei vielä osaa, ja joka tekee grafiikkansa kuvankäsittelyohjelmalla a, joka ei ole ihan niin hyvä kuin Kallis Huippuohjelma b, eikä sen takia pysty tekemään asiaa c, eikä osaa käyttää ohjelmaansa ihan niin hyvin, että osaisi tehdä asiaa d tai asiaa e kovin hyvin. Leiskanteko tarkoittaa paljon kokeiluja, yrityksiä ja erehdyksiä, mutta lopulta ulos sylkeytyy jotakin, josta tekijä on ylpeä.

Leiskan pyytäjä näkee sen sijaan vain jotakin, joka on periaatteessa ihan kiva, muttei kuitenkaan yhtä hieno kuin Virtuaalimaailman Parhaalla Tallilla, ja koska hänen tavoitteensa on tehdä omasta tallistaan vielä parempi kuin Virtuaalimaailman Paras Talli, se ei ihan kelpaa. Kiitos yrityksestä, mutta odotan vielä.

Miusta olisi paljon mukavampaa, jos ihmiset tekisivät itse omat ulkoasunsa. Silloin jokainen voisi kehittää taitojaan rauhassa omaan tahtiinsa, ja kun joku haluaa lähteä kilpailemaan Virtuaalimaailman Parhaan Tallin kanssa (tai ainakin nostamaan tallinsa henkilökohtaisen Hyvän Tallin rajansa yli), hän rasittaisi siinä vain itseään, ei kahtakymmentäkuutta leiskantekijää, joista yhdenkään tekeleet eivät kuitenkaan kelpaisi.

Jos olet koskaan osallistunut ylioppilaskirjoituksiin tai kolmannen asteen koulutuksen pääsykokeisiin, tiedät, että tehtävien ja hakukriteerien tarkoitus on mitata hakijoiden perustietoja, sovellustaitoja, motivaatiota ja henkilökohtaisten ominaisuuksien soveltuvuutta. Tiedät myös, että paras tapa valmistautua näihin kokeisiin ei ole silmitön lukeminen tai psykoanalyysiin hakeutuminen, koska todennäköisyys on puolellasi: kokeissa kysytään aina samoja asioita. Kymmenen edellisen vuoden tehtävät luettuasi sinulla pitäisi olla jo todella hyvä kuva siitä, mitä sinun pitäisi todella tietää, väittää ja kertoa.

VRL:n hallitusvaaleja ei ole järjestetty vielä kymmenen vuoden ajan. Itse asiassa ne on järjestetty vasta kaksi kertaa. Kolmen ja puolen vuoden takainen pitäjä-äänestys noudatteli tosin samoja linjoja. Tämän aineiston perusteella ei ole aivan yhtä helppoa vetää johtopäätöksiä. Uskallan kuitenkin väittää, että minulla on puolellani tiettyjä etuja. Paitsi että olen kaksi kertaa kerännyt kyseisessä äänestyksessä eniten ääniä (kerran pitäjäksi ja kerran hallitukseen), olen myös suorittanut koko hallitusvalinnan kerran ja osallistun tälläkin kerralla hakemusten esikarsintaan.

Tänä vuonna ajattelin itse jättää hakemisen väliin. VRL:n hallituksessa toimiminen on byrokratian ja ihmisten vastuuntunnottomuuden takia turhauttavaa, eikä siitä edes hyödy millään tavalla. Sen sijaan aion rikastua jo vaaleilla: Meepun valmennuskeskus varmistaa hallituspaikkasi. Tarjoan hakemusten oikolukua (5 sijoitusta/hakemus), beta-lukua ja analysointia (10-25 sijoitusta/hakemus sopimuksen mukaan), vaaliväittelyharjoituksia (20 sijoitusta/tunti), vastauksia äänestäjien esittämiin kysymyksiin (5-20 sijoitusta/vastaus kysymyksen hankaluudesta riippuen), imagonkohotusta foorumeilla (15 sijoitusta/tunti, kaupan päälle propagandavalokuva itsestäsi valitsemasi virtuaalijulkkiksen kanssa) ja jopa kokonaisia vaalipuheita haluamastasi teemasta (50-100 sijoitusta/hakemus). Kun ostat palveluita vähintään 50 sijoituksella, saat hallitukseenpääsytakuun: Jos sinua ei valita, lupaan hakkeroitua VRL:n tietokantaan peukaloimaan äänestystuloksia.

Edellinen oli vitsi. Ehkä.

Esimakuna saatte nyt aivan ilmaisia vinkkejä siitä, mistä vaalipuheessa kannattaa ja ei kannata puhua!

Aloittelijoiden asema
Aloittelijat ja muut vähäosaiset olivat viime vuoden kuumin aihe. Lähes jokainen hakija vähintäänkin mainitsi heidät vaalipuheessaan. markkinat ylikuormitettiin ja lähes jokaiselle heistä satoi ei-ääniä. Kukaan virtuaalimaailman epäreiluudesta paasannut ei myöskään osannut vastata esitettyihin jatkokysymyksiin. Todennäköisesti tänä vuonna hakijat eivät uskalla koskea aiheeseen pitkällä tikullakaan. Jos olet ammattipoliitikko, tällä voisit erottua joukosta. Jos et ole, tulet vain nolaamaan itsesi.

Byrokratia
VRL:n hallituksen päätöksenteon hitaudesta on puhuttu viime aikoina niin paljon, että sen pitäisi jo yleistä tietoa. Jotta kolmas hallitus toimisi kahta edellistä paremmin, päätöksenteosta on tehtävä avoimempaa ja nopeampaa. Tämä aihe tulee karsimaan huonot hakijat: jos et mainitse, että koko hallituksen tulisi pysyä aktiivisena, et yllä muiden tasolle. Toisaalta tästä voi hyvinkin tulla vuoden 2008 ylikäytetty aihe. Koita siis keksiä jotain omaperäistä sanottavaa. Näissä vaaleissa voivat anarkistitkin pärjätä: on hyvin mahdollista, että hallitukseen voitaisiin valita ihmisiä, joiden hallitustoiminnan tavoite olisi kaataa koko hallitus ja nostaa pystyyn järkevämpi, toimivampi systeemi.

Kantakirjaus ja näyttelyt
Kaksipiippuinen aihe, johon ainakin jalostusvaliokunnan puheenjohtajaksi hakevien on pakko ottaa kantaa. Kantakirjajutuilla saa kuitenkin helposti koko maineensa pilattua, joten mieti tarkkaan, mitä mieltä olet asiasta. Ensimmäinen huomioitava asia on, että VRL:n kaikilla kantakirjoilla on tällä hetkellä pitäjät ja niiden toiminta on jatkumassa. Kantakirjojen toimimattomuudesta ei siis saa valittaa, sillä osoitat vain, ettet tiedä VRL:n tämänhetkisestä tilasta mitään. Virtuaalista jalostusliittoa kannattamalla leimaudut Feanaron mielistelijäksi, joka haluaa kaataa koko VRL:n tämänhetkisen toiminnan ja vaihtaa sen systeemiin, jonka toiminnasta ei vielä ole mitään näyttöä. Kieltämällä Virtuaalisen jalostusliiton leimaudut vanhukseksi, jonka mielestä vanha keino on parempi kuin pussillinen uusia, etenkin silloin, kun se ei toimi. NJ:n suhde VRL:ään kaipaa myös selvitystä.

Kilpailujen määrä
Jos sinulla ei ole mitään muuta sanottavaa kuin että nykyään hevosten kilpailumäärällä on liian suuri merkitys, älä sano mitään. Todennäköisesti ainakin opetusvaliokunnan puheenjohtajaehdokkaita tulee sortumaan tähän.

Perustoiminta
Toinen ehdokas useimmin esiintyväksi puheenaiheeksi. Todennäköisesti jokaisesta vaalipuheesta löytyy rivi tyyliin “tärkeät perustoiminnot on ehdottomasti saatava toimimaan ennen uusien juttujen kehittämistä”. Ei suoraa laumasieluksi leimautumisen vaaraa, mutta sinun on syytä osata kertoa, mitä kaikkea miellät perustoiminnaksi (oman valiokuntasi tai koko VRL:n osalta), kuinka se saadaan toimimaan ja milloin.

Sivusto
Tästä aiheesta puhuvat vain ne, joilta puuttuu itsesuojeluvaisto kokonaan. Jos et satu olemaan PHP-koodaaja, onnistut vain kuulostamaan tyhmältä, valittavalta pennulta. Toisaalta sivusto on asia, josta pitäisi ehdottomasti puhua paljon enemmän, sillä käyttökatkot ja toimimattomat sivut eivät ainakaan paranna VRL:n tai sen hallituksen imagoa. Ongelman ratkaisija valittaisiin ehdottomasti hallitukseen.

Uusi toiminta
Jos sinulla on uusi, hyvä idea, ja muutkin pitävät sitä hyvänä, hallituspaikka on varma. Jos idea ei ole tarpeeksi hyvä, leimaudut taivaanrannanmaalariksi, jolta puuttuu kosketus arkitodellisuuteen, halu tehdä oikeaa työtä ja aivan vääristynyt kuva koko liitosta.

Valiokuntarakenne
Todennäköisesti ainakin kolmannes hakijoista pilaa mahdollisuutensa sillä, ettei tiedä, mitä kaikkea kuuluu siihen valiokuntaan, jonka puheenjohtajaksi on hakemassa.

Disclaimer: Teksti pohjautuu täysin kirjoittajan omiin kokemuksiin VRL:n hallituksessa toimimisesta viime vuoden ajalta, eikä se edusta VRL:n virallista kantaa.

Virtuaalinen ratsastajainliitto, virtuaalimaailman keskuspaikka, on tullut toiminnassaan taas siihen pisteeseen, että kirjoittamattomat säännöt vaativat uuden hallituksen valitsemista. Olisiko juuri sinusta VRL:n hallituksen jäseneksi? Lue tästä tämänhetkisten hallitusvirkojen kuvaukset ja ala rustata hakemusta jo tänään!

Hallituksen puheenjohtaja
Hallituksen puheenjohtaja on nokkimisjärjestyksen huipulla. Hänen vastuullaan on se, että kaikki VRL:ssä toimii. Käytännössä tämä tarkoittaa, että puheenjohtajan on pysyttävä 24/7 selvillä kaikkien hallituksen jäsenten liikkeistä. Jos joku katoaa tai taukoilee, puheenjohtaja on epäonnistunut tehtävässään ja kivitetään julkisesti, sillä hallituksen kokoonpanon vaihtaminen kesken kauden ei ole käytännössä mahdollista. Vastapainoksi tästä vastuusta puheenjohtajalla ei ole juuri ollenkaan sanavaltaa VRL:n asioihin, sillä kaikki päätökset tehdään valiokunnissa.

Sihteeri
Sihteerillä on hallituksen jäsenistä vähiten työtä. Hänen on vain kirjoitettava yksi pöytäkirja kerran kuussa. Työssä hankalinta on se, ettei hallitus koskaan pidä kokouksia, joista tehdä pöytäkirjoja, tai jos kokouksia pidetään, niissä ei päätetä mitään. Sihteerin työnkulku on kaksiosainen: ensin lahjotaan, uhkaillaan ja kiristetään esityslistan kohdan aihealueeseen liittyvän valiokunnan puheenjohtajalta esitys (tehtävää hankaloittaa huomattavasti se, että 99% valiokuntien puheenjohtajista ei tunne normaalia kokouskäytäntöä sen vertaa, että tietäisi, mitä “esitys” tarkoittaa) ja sen jälkeen luetaan hallituksen jäsenten kommentteja asiaan ja päätetään, mitä hallitus asiasta päättää (sillä kukaan hallituksen jäsenistä ei vahingossakaan kerro kommentissaan, mitä mieltä on asiasta). Lopuksi pöytäkirja julkaistaan tiedoituksena ja toivotaan, ettei kukaan ala nillittää asiavirheistä. Onneksi kukaan ei koskaan lue pöytäkirjoja, joten nillitystäkään ei tule. Hallituksen päätöksillä ei myöskään ole mitään tekemistä VRL:n todellisen toiminnan kanssa. Virallisesti päätösvaltaa sihteerillä on vielä vähemmän kuin puheenjohtajalla.

Sivustovaliokunnan puheenjohtaja
Sivustovaliokunnan puheenjohtajan ensin vuoden työnkuvasta on hankala sanoa vielä mitään. Vaihtoehtoja on kaksi. Ensimmäinen on, että sivustovaliokunnan puheenjohtajan tehtävä on istua hiljaa tekemättä mitään ja päättämättä mistään katsellen, kun Feanaro tekee kaiken työn. Toinen on, että Feanaro lopettaa, jolloin sivustovaliokunnan puheenjohtajan on rakennettava VRL:lle uusi sivusto, joka on ulkoasultaan miellyttävä ja ehdottoman käytettävä kaikilla mahdollisilla laitteilla, ja kirjoittaa kaikki VRL:n skriptit uusiksi. Tähän tarvitaan PHP:tä ja SQL:ää. Sivustovaliokunnan puheenjohtaja hoitaa VRL:lle myös jostain sivutilaa (omalla pitäjäkaudellani VRL:n sivupaketti oli noin sadan euron arvoinen), hallinnoi VRL:n domainia, varmuuskopioi tietokannat säännöllisesti ja päivystää 24/7 siltä varalta, että jokin menee rikki. Edellämainittujen asioiden lisäksi sivustovaliokunnan puheenjohtaja ei päätä mistään, vaan toimii orjamaisesti muiden valiokuntien puheenjohtien käskyläisenä sivustoon liittyvissä asioissa.

Rekisterivaliokunnan puheenjohtaja
Rekisterivaliokunnan puheenjohtaja huolehtii siitä, että ihmiset saavat VRL-tunnuksia ja tallilista ja hevosrekisteri toimivat. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että rekisterivaliokunnan puheenjohtaja käyttää päivittäin muutaman tunnin elämästään klikkaillen tallien ja hevosten hyväksymisnappeja, sillä tehtävään värvättyjen vapaaehtoisten työssäpysymisaika on keskimäärin yksi päivä. Rekisterivaliokunnan puheenjohtaja on myös se henkilö, joka saa paskan niskaansa siitä hyvästä, ettei sivustovaliokunta ole tehnyt lomakkeista idioottivarmoja ja osa hyväksymispyynnöistä katoaa ja osa joudutaan hylkäämään. Rekisterivaliokunnan puheenjohtajan päätösvalta rajoittuu siihen, että hän saa valita, vastaako päivän kolmanteenkymmenenteen valitusmailiin “hevostasi ei ole rekisteröity, sillä sivustossa oli teknisiä ongelmia lähettäessäsi lomaketta” vai “hevosesi saattaa vielä olla vanhan tietokannan varmuuskopiossa, laitan jonkun sivustovaliokuntalaisen tarkistamaan asian ja ilmoitan sinulle seuraavien kolmen vuoden sisällä”.

Kilpailuvaliokunnan puheenjohtaja
Kilpailuvaliokunnan puheenjohtajan tehtävä on odottaa, että sivustovaliokunnasta ilmoitetaan, että kisasysteemi on rikki, ja panikoida, kunnes sivustovaliokunta ilmoittaa, että se on korjattu. Vaihtelua elämäänsä kilpailuvaliokunnan puheenjohtaja saa ehdottamalla jaosten pitäjille sääntömuutoksia. Olo tuntuu heti paljon aikaansaavammalta, kun kouluratsastusjaoksen sääntöihin kirjataan, että jaos suosittelee kilpailujen järjestäjille osallistumisrajoitukseksi tasan 3 hevosta per kilpailija, eikä 3-4 hevosta per kilpailija kuten aiemmin. Tämä on kuitenkin tehtävä jaosten pitäjien ehdoilla: jos kilpailuvaliokunnan puheenjohtaja on jostain asiasta heidän kanssaan eri mieltä, jaokset eroavat VRL:n alaisuudesta ja menestyvät sen jälkeen todennäköisesti vain entistä paremmin.

Jalostusvaliokunnan puheenjohtaja
Jalostusvaliokunnan puheenjohtajan tehtävä on järjestää toistuvia pitäjähakuja kantakirjoihin. Jokaiseen pitäjähakuun tulee keskimäärin 0,3 hakemusta, joista 9% vakavasti otettavia. Jos jollekin kantakirjalle saadaan pitäjä, jalostusvaliokunnan puheenjohtajan tehtävä on tarjota ymmärtävä olkapää ja nenäliinoja, kun kantakirjanpitäjä itkee tuomariehdokkaiden puutetta. Lisäksi jalostusvaliokunnan puheenjohtaja saa tuntea kalvavaa kateutta Virtuaalista jalostusliittoa kohtaan. Vaihtelua kaivatessaan hän voi ehdottaa muutoksia PKK:n toimintaan ja veikata, minkä variaation toteamuksesta “kiitos vaan, mutta pidä pitkä nokkasi poissa, me tehdään mitä halutaan” hän saa sillä kertaa vastaukseksi.

Opetusvaliokunnan puheenjohtaja
Opetusvaliokunnan puheenjohtaja suunnittelee VRL:lle toimintaa, jota ei koskaan tulla toteuttamaan. Koska jo suunnitelmien mainitseminen julkisesti saa aikaan vastalausemyrskyn teemalla “laittakaa ensin ne tärkeät asiat toimimaan ennen kuin alatte toteuttaa mitään tuollaisia hömpötyksiä”, opetusvaliokunnan puheenjohtajan ei oikeastaan tarvitse edes suunnitella mitään. Riittää, kun hän mainitsee välillä hallituksen kokouksessa työskentelevässä jonkin uuden jutun parissa. Todennäköisesti kukaan ei sielläkään kiinnitä häneen mitään huomiota, joten hän voi nauttia rauhassa hallituksen jäsenen tittelistä. Opetusvaliokunnan puheenjohtajan todellinen tehtävä on sabotoida kaikkien muiden valiokuntien toimintaa niin, ettei perustoimintaa koskaan saada pyörimään eikä toiminnan laajentamiselle näin synny tarvetta.

Mikä näistä on sinun unelmavirkasi?

Kesä! Loma! Ensimmäiset ovat saaneet istua netissä penkkareista asti, yliopistot ja ammattikoulut päästivät oppilaansa vapaiksi pari viikkoa sitten (keskihajaumalla +- pari kuukautta) ja useimmille peruskoululaisille ja lukiolaisille kesälaitumet avautuvat noin viikon kuluttua. On siis aika virtuaalikesän.

Kesä on kaksijakoinen asia. Ehkä puolilla virtuaalihevostelijoista ei silloin ole mitään muuta tekemistä kuin istua kotona koneen ääressä, joten kesällä nousee pystyyn ties mitä mielenkiintoista. Uusia talleja ja yhdistyksiä tunkee virtuaalimaailmaan joka ovesta ja ikkunasta, monet laajentavat toimintaansa aivan uusille alueille ja VRL:n hallitusvaalitkin ajoittuvat mukavasti alkukesään, jotta kaikilla hakijoilla olisi varmasti aivan väärä mielikuva käytettävissään olevan ajan määrästä.

Kesällä jotkut ottavat itseään niskasta kiinni ja toteavat, että kymmenen viikkoa ilman mitään muuta tekemistä riittää oikeastaan loistavasti uusien taitojen oppimiseen: XHTML ja CSS, ulkoasujen tekeminen, kuvankäsittely, valokuvaaminen, edistyneemmille ehkä PHP… Saatan jopa auttaa tässä asiassa, koodauskurssi on taas suunnitteilla.

Jos kesä tuntuu vielä tyhjältä, konikomilaisilla on hyviä ideoita: tarinatoimintaa Kuuponissa, alkeiskurssi Väinön kartanon ratsastuskoulussa, vaellus Horwynin ja Silhuetin porukalla, arabinäyttelyt Mystique Arabiansissa, näyttelyitä Feanaron perustamassa Virtuaalisessa jalostusliitossa tai vaikka valmennusrinki Villa Calientessa.

Vähemmän onnekas puolisko harrastajista ei pysty viettämään koko kesää koneen ääressä, vaan kiertää ympäri maailmaa tai ainakin Suomea. Toivottavasti he muistavat edes pitää kameransa mukana ja silmänsä auki, sillä eteen saattaa sattua vaikka mitä harvinaisia kavioeläimiä, joiden kuvilla voi sitten syksyn koittaessa rikastua. Puolet talleista jää siis kesällä päivitystauoille, mikä ärsyttää no-lifettajia: kasvateille ei kuulu sivuja tai ainakaan kisoja, palkat jäävät maksamatta, toimintaa ei ole ja yhdistyksetkin taukoilevat.

Olisiko järkevää tasapainottaa yhtälöä värväämällä vähemmän kiireisistä kesäpitäjiä? Parissa kuukaudessa voisi hyvin kokeilla, onko se ponivaljakkotalli tai täplikkäiden shettisristeytysten rotuyhdistys sittenkään niin kiva asia, että oman sellaisen tekeminen olisi kannattavaa. Jos vastaus on ei, sivut voisi luovuttaa lehtien punertuessa molemminpuoleisten kiitosten ja kumarrusten kera alkuperäiselle omistajalle, joka olisi onnesta soikeana nähdessään tapahtuneen kehityksen.

Allekirjoittaneen kesätallin nimeksi tulee muuten Melita.

Tietotekniikan alalla suurin osa työstä tehdään projekteina. Jo opiskelijoiden päät pumpataan täyteen harjoitustyöprojekteja, projektitöitä ja projektinhallinnan kursseja. Siksi sydämeni lähtikin hakkaamaan kovempaa nähdessäni konikomissa Siranin ketjun Projekti Suurtalli. Onko pienillä, naiiveilla virtuaaliheppatytöillä pienintäkään aavistusta siitä, mihin suohon ovat itsensä heittämässä? Onko kyseessä sittenkin vain hyvä ennakointi koko maailman väistämättömään projektiutumiseen?

Projekteilla on muutamia tunnuspiirteitä: koko, tekijöiden määrä ja kesto.

Olen toitottanut tätä jo monta vuotta ja jatkan samalla linjalla: Virtuaalimaailmassa koko on valttia. Vaikka ihmiset kuinka väittävät, että söpöt pikkutallit ovat mukavimpia, kuuluisimpia ja suosituimpia ovat ne tallit, joilla on paljon hevosia, paljon siitostoimintaa ja paljon kilpailuja. Mitä enemmän tallilta löytyy, sitä useampi kävijä löytää siltä jotain kiinnostavaa ja painaa nimen muistiinsa. Viiden hevosen pikkutalli ilman toimintaa voi olla tosi nätti, mutta se ei houkuttele vakiokävijöitä. Sama pätee virtuaaliyhdistyksiin. Pikkuinen rotuyhdistys, joka rekisteröi viisi hevosta viikossa, ei mitenkään pärjää VRL:n hevosrekisterille, johon lisätään samassa ajassa satoja saman rodun edustajia. Suurempi on parempi.

Koon kasvattaminen ei ole helppo tehtävä. 50 hevosella kilpailemiseen menee paljon enemmän aikaa kuin viidellä, 500 puhumattakaan. Sellaiselle joukolle jo sivujen tekeminen vie useita kuukausia. Koska suurin osa virtuaaliharrastajista ei koe ionicmaista lassez-fair-tyyliä omakseen, tallin omistajan aktiivisuus nostaa tallin ylärajan yleensä 20-30 “laadukkaaseen” hevoseen, mitä kuka sitten laadulla tarkoittaakin.

Koska harva virtuaaliharrastaja pystyy keskeyttämään koulunkäyntiään omistaakseen lisää aikaa virtuaaliharrastukselleen, tavallinen ratkaisu on yrittää etsiä tallille lisää työntekijöitä. Jostain syystä useamman omistajan tallit kuitenkin harvemmin kestävät ja menestyvät.

Kakkos- ja kolmosomistajasysteemi on osoittautunut käytännössä hankalaksi. Ykkösomistajilla on taipumus määräillä, että muut saavat kilpailla hevosilla tietyissä lajeissa tietyillä tasoilla ja tehdä sivuille tiettyjä peruspäivityksiä. Muut eivät kuitenkaan saa koskea tallin hevosvalikoimaan, ulkoasuun tai toimintamuotoon. Kuulostaa enemmän orjuudelta kuin omistajuudelta.

Mitä enemmän kokkeja, sitä huonompi soppa. Siran haluaa rikkoa ennätyksiä parinkymmenen omistajan Accordo-tallilla. Idea on hyvä, mutta uskon lopputuloksen muistuttavan enemmän pohjaanpalanutta kaurapuuroa kuin viiden ruokalajin gourmet-illallista. Tämähän on nähty jo VRL:n kanssa: kumpikaan tähän mennessä toimineista hallituksista ei ole toiminut kovin hyvin. Ensimmäinen hallitus oli tekosyy Feanaron pitäjyydelle, toinen hallitus oli tekosyy VRL:n unohtamiselle.

Projekti ei kuitenkaan olisi projekti, jos sen toteuttaisi vain yksi henkilö. On totta, että se on periaatteessa täysin mahdollista, mutta käytännössä yhden ihmisen projekti sujuu enemmän tai vähemmän ad hoc -tyylillä. Ruma termi, joka tarkoittaa, että tedään mitä huvittaa suunnittelematta sitä erityisemmin.

Projektin viimeinen tunnusmerkki on kesto. Projektilla on aina alku ja loppu. Tämä näyttää unohtuneen virtuaalihevostelijoilta täysin. Virtuaalitallin tekeminen voi olla projekti, mutta pyörittäminen ei, ellei jostain syystä tallin omistajia, toimintamuotoa tai jotain vastaavaa oleellista asiaa haluta vaihtaa esimerkiksi vuoden välein.

Minulla ei ole mitään projekteja vastaan ideana. Tehkää kaikin mokomin projekteja. Tehkää ne kuitenkin järkevästi. Suunnitelkaa. Valitkaa projektin työntekijät tarkoin. Sitouttakaa heidät projektiin. Pitäkää kokouksia. Sopikaa aikarajoja. Keskustelkaa. Tarkastelkaa tuloksia.