Virtuaalimaailma tänään

Tämä postaus sisältää kirjoitukseni ht.netin ketjuun kuinka niin ‘virtuaalimaailma’. Lähinnä omaksi ilokseni.

–

Olen sitä mieltä, että nykyiset virtuaaliharrastajat ovat hemmoteltuja pentuja, jotka eivät osaa tehdä mitään itse. Olen myös sitä mieltä, että suurin osa virtuaaliharrastajista käyttää liikaa aikaa menestyksen tavoitteluun tietämättä edes, mitä menestys on.

Maailmassa on paljon harrastuksia, jotka maksavat. Itse asiassa ainoa ilmainen harrastus lienee haaveilu. Siis nimenomaan oman pään sisällä tapahtuva haaveilu, virtuaalihevoset ovat kokonaan toinen juttu. Jos haluat harrastaa virtuaalihevosia, joudut aluksi hankkimaan itsellesi tietokoneen ja nettiyhteyden ja maksamaan sähkölaskut. Jos voit käyttää jonkun toisen nettiä ilmaiseksi, hyvä sinulle.

Jos haluat vain tehdä jotain kivaa ilmaiseksi, kulusi jäävät siihen. Voit ladata ilmaisia ohjelmia ja käyttää vapaasti kopioitavia kuvia ja ulkoasuja. Sinun ei tarvitse koskaan maksaa kenellekään euroakaan, eikä edes kisoja, tekstejä, kuvia tai leiskoja.

Jokaisella on oikeus päättää itse, haluaako maksaa enemmän. Kukaan ei pakota sinua ostamaan domainia tai hankkimaan tallillesi toisen ihmisen tekemää ulkoasua/valokuvaa/tekstiä/kisakalenteria.

Mielestäni kenelläkään, joka ei tee kaikkea tallilleen itse, ei ole oikeutta valittaa hintojen tasosta. Hinnat ovat mitä ovat ja kaikki tietävät ne jo ennen ostopäätöstä. Jos päätät ostaa 5 € tai 20 sijoituksen tai 4 rakennekuvan ulkoasun, se on oma valintasi. Kukaan ei pakota. Voisit ihan yhtä hyvin jättää ostamatta tai päättää, että ostat vasta, kun saat samantasoisen 3 eurolla, 10 sijoituksella tai 2 rakennekuvalla.

Hinnoista valitus kuulostaa minusta vain hemmoteltujen pikkupentujen ruikutukselta. Kyllä, tämä on virtuaalimaailma, mutta se ei tarkoita, että kenelläkään muulla olisi täällä velvollisuus pureskella sinun ruokasi puolestasi.

–

Itse olen harrastanut virtuaalihevosia noin 9 vuotta. Tämä on sen verran tärkeä harrastus, että olen valmis maksamaan, jos saan sillä, mitä haluan. Tällä hetkellä tiedän, ettei juuri kukaan (leiskantekijä, valokuvaaja) pysty tarjoamaan miulle sitä, mitä haluaisin, joten en maksa.

–

“jos on olevinaan virtuaalimaailma, eikö kaiken pitäisi olla virtuaalista, ettei mikään tapahtuisi oikeasti?”

Miksi pitäisi? Onko joku miun huomaamattani säätänyt virtuaalimaailmaan jotain lakeja, jotka määräävät, kuinka tätä pitäisi harrastaa?

“jos kaikki alkaisivat pyytää leiskoistaan rahaa, niin sitten sellaiset, joilla ei ole mahdollisuutta (…), eivät saisi leiskoja, jos eivät itse osaisi tehdä.”

Mitä sitten? Jokaisella on mahdollisuus oppia tekemään leiskoja samoin kuin jokaisella on oikeus oppia lukemaan tai laskemaan.

Jos 6-vuotias pikkusiskosi, joka ei vielä ole koulussa eikä osaa lukea, päättäisi haluta alkaa harrastaa virtuaalitalleja, istuisitko hänen vieressään koneella kuusi tuntia päivässä lukien hänelle kaikki hänen haluamansa sivut alusta loppuun vain, koska jokaisella pitää olla yhtäläinen oikeus harrastaa, osasi lukea tai ei?

Sitä paitsi ilmaisia ulkoasuja on olemassa.

–

“miksi mun elämäntehtävän pitäisi olla toisille ihmisille hyvän mielen tuottaminen? Ja ennenkaikkea, miks tuottasin hyvää mieltä sellasille ihmisille, jotka on liian laiskoja tehdäkseen itse.”

Juuri niin. Miulla ei ole oikeastaan mitään sitä vastaan, että auttaisin jotakuta ihmistä. Se tuottaisi hyvän mielen sekä autettavalle että itselle - jos tuottaisi. Mutta kun ei tuota.

Kahdeksan vuotta sitten useampi ihminen pyysi, että laittaisin heidän talleilleen framet (jotka olivat silloin kuumempi juttu kuin liekitetty jäätelö Helvetissä). Niinpä sitten muutin heidän talliensa ulkoasut framemuotoon ja kävin laittamassa koodit GeoCitiesin FileManageriin (ne, jotka eivät käyttäneet sitä, olivat urpompia kuin nykyiset suntuubilaiset). Tallin omistaja hyppi riemusta, kiitti, luki ohjeistukseni framejen käytöstä (”muista laittaa linkkeihin target=’isokehys’”), eli tallinsa kanssa onnellisena, oppi siinä sivussa käyttämään frameja ja parin viikon kuluttua laittoi itse seuraavalle

Jos nyt tekisin jollekulle ulkoasun tai koodauksen, vastaukseksi tulee “kiitos, odotan vielä, haluaako joku muu yrittää” tai “kiitos yrityksestä, mutta olisin halunnut punaiset linkit, otan mieluummin xxx:n tekemän” (en tietääkseni ole niin huono koodaaja, etten osaisi vaihtaa niitä punaisiksi) tai lyhyt ja ytimekäs “kiitos, et varmaan halua palkkaa näin pienestä jutusta”. Sen jälkeen avunpyytäjä nostelisi foorumiketjuaan vielä viikon toivoen, josko paikalle pelmahtaisi joku superhyperübermegaihmeleiskantekijä, joka tekisi hänelle ulkoasun, joka nostaa tallin kävijämäärän kattoon, keksii parannuskeinon syöpään, on täysin ilmainen ja tekijä lupaa vielä kisata pyytäjälle 1 000 sijoitustakin kaupan päälle, ja tekee lopuksi pyytäjän matematiikan kotitehtävät hyppien yhdellä jalalla, viheltäen porilaisten marssia ja soittaen vasemman käden peukalonkynnellä Paranoidia sähkökitaralla. Sellaista ei ilmesty (kuka ei arvannut tätä?), joten pyytäjä päättää, että itse asiassa hänen tallinsa olisikin parempi, jos sillä olisi punainen ulkoasu / otsikossa rajattu shettiksen pää arabin asemesta / mitä tahansa muuta, ja koska muutos tietysti vaikuttaa kaikkeen muuhunkin, on hankittava uusi ulkoasu, uudet hevoset uusine luonteineen ja sukuselvityksineen, uudet kuvat…

On erityisen mieltäylentävää tulla foorumiin ja huomata, että se tyyppi, jolle koodasin viime viikolla validin XHTMLCSSPHPJSwhatever-ulkoasun kuudella yhtä korkealla div-kolumnilla, raksuvan poksuvilla superlinkkivalikoilla ja neljä tuntia kuvankäsittelyä vaativilla jokaisen yksittäisen jouhen ympäri rajatuilla grafiikoilla, onkin nyt kyllästynyt talliinsa ja etsii piristykseksi uutta ulkoasua.

Tietysti jokaisella on lupa vaihtaa ulkoasunsa vaikka kerran tunnissa, mutta siitä ei välity kuvaa leiskantekijän työn arvostuksesta. Siksi miuta ei juuri kiinnosta tehdä leiskoja virtuaalihevostelijoille.

–

En tarkoita, että ihmiset olisivat tahallaan epäkohteliaita. Tarkoitan lähinnä sitä, että ihmiset eivät ajattele, että pyyntöjen täyttäminen olisi toisille työtä.

Aika moni ajattellee ainakin alitajuisesti, että ht.net on olemassa sitä varten, että kun sinne laittaa ruinausviestin, joku superhyperüberosaaja tulee ja tekee homman yhdellä taikasauvan heilautuksella. (Jos osaa tehdä ulkoasun, se tarkoittaa tietysti sitä, että osaa tehdä ihan minkälaisen ulkoasun tahansa ihan tuosta vaan. Eihän siinä ole enää mitään miettimistä tai kokeilemista, jos kerran osaa.)

Käytännössä leiskantekijä on 15-vuotias yläkoululainen, joka on koodannut HTML:ää vuoden, eikä oikeastaan ole koskaan kuullutkaan puolista CSS-komennoista, mutta saa kuitenkin aikaan jotain toimivaa niin kauan kuin siinä ei ole asioita x, y ja z, joita hän ei vielä osaa, ja joka tekee grafiikkansa kuvankäsittelyohjelmalla a, joka ei ole ihan niin hyvä kuin Kallis Huippuohjelma b, eikä sen takia pysty tekemään asiaa c, eikä osaa käyttää ohjelmaansa ihan niin hyvin, että osaisi tehdä asiaa d tai asiaa e kovin hyvin. Leiskanteko tarkoittaa paljon kokeiluja, yrityksiä ja erehdyksiä, mutta lopulta ulos sylkeytyy jotakin, josta tekijä on ylpeä.

Leiskan pyytäjä näkee sen sijaan vain jotakin, joka on periaatteessa ihan kiva, muttei kuitenkaan yhtä hieno kuin Virtuaalimaailman Parhaalla Tallilla, ja koska hänen tavoitteensa on tehdä omasta tallistaan vielä parempi kuin Virtuaalimaailman Paras Talli, se ei ihan kelpaa. Kiitos yrityksestä, mutta odotan vielä.

Miusta olisi paljon mukavampaa, jos ihmiset tekisivät itse omat ulkoasunsa. Silloin jokainen voisi kehittää taitojaan rauhassa omaan tahtiinsa, ja kun joku haluaa lähteä kilpailemaan Virtuaalimaailman Parhaan Tallin kanssa (tai ainakin nostamaan tallinsa henkilökohtaisen Hyvän Tallin rajansa yli), hän rasittaisi siinä vain itseään, ei kahtakymmentäkuutta leiskantekijää, joista yhdenkään tekeleet eivät kuitenkaan kelpaisi.

Parin päivän takaisen postauksen jälkeen löytyi vielä enemmänkin mielenkiintoisia pohjia, esimerkiksi ht.netistä Rosetten ketjusta Ulkoasupohjalle kritiikkiä. Kyseinen pohja kertoo sivun asettelusta täsmälleen sen verran, että sivun reunoilla on oranssia ja sivun yläreunassa otsikko ja linkit. Käytännössä sivun varsinaisen sisällön eli tekstit ja kuvat voi asetella sivulle vielä noin miljoonalla tavalla. Pohja ei myöskään anna paljon vinkkejä tulevista tyylimuotoiluista, koosta tai oikeastaan mistään muustakaan.

Siksi jäinkin ihmettelemään SanniS.:n kommenttia “mapatut linkit”. Siis mitä? Eihän tuossa pohjassa määritellä mitenkään, että linkkien tulisi olla mapatut eli toteutettu asiakaspuolen (suomennetaanhan “client-side” niin?) kuvakarttana. Linkit voisi yhtä hyvin leikata omiksi kuvikseen ja toteuttaa kuvalinkkeinä, tai, nihilistisesti, jättää aivan tavallisiksi tekstilinkeiksi. Ottamalla vielä hieman läheisempää kontaktia pilkkuun voidaan huomauttaa, ettei pohjassa itse asiassa edes kerrota kyseisten sanojen olevan linkkejä. Katsojat vain olettavat niin.

Draco huomautti otsikon fontin olevan epäselvä. Ehkä pohjassa, mutta kuka tietää, kuinka paljon oikean sivun otsikkoa on tarkoitus kasvattaa.

Onneksi Rosette teki pohjan itselleen ja koodasikin sen itse. Muuten olisi saanut taas yksi koodaaja itkeä.

Tiesin kaiken Slawikista jo kauan ennen kuin koskaan kävin sivustolla. Vermon, Oripäivien ja digitaalisten järjestelmäkuvien aikakaudella farmikuvat ovat katoava luonnonvara. Poikkeuksen tekee Slawik. Syytä ei tarvitse hakea kaukaa: kuvia saa käyttää ilman erillistä lupapyyntöä, kunhan merkitsee sivujen tekijänoikeudet näkyville.

Tätäkään tietoa ei tarvinnut etsiä Slawikin omilta sivuilta, sillä sitä kysytään foorumeissa vähintään kerran viikossa, ja yleensä joku vaivautuu vastaamaankin. Valitettavasti kaikki eivät vieläkään ihan osaa. Esimerkiksi Wesputtimen Veeran tallin muuta-sivulla ilmoitetaan Slawikin tekijänoikeusmaininnan löytyvän joka sivun alalaidasta, mutta en onnistunut löytämään sitä yhdeltäkään.

Slawikin kuvissa mahdollisesti olevia tekijänoikeusmerkintöjä ei saa poistaa, mikä tarkoittaa, että sellaisten kuvien käyttäjät joutuvat ilmeisesti mainitsemaan kuvan merkittömyyden erikseen, kuten jaws. teki konikomin vihkotalliketjussa Wranglen esittely + ilmoitustaulu.

Slawikin kuvia käyttäviä hevosia kutsutaan lyhyesti slawik-hevosiksi. Ilmeisesti tämä on hieman alentava termi, sillä kyseisen ketjun kavioeläimet halutaan vapauttaa tilastaan.

Slawikin kuvat ovat hevosten kuvien lisäksi suosittuja myös muussa grafiikassa. Marsupieni, hepopöpö ja Succe haluavat Slawikin kuvista otsikoita, Nitya., migu ja Orlis ulkoasuja ja *tikkunekku* bannereita.

Virtuaalimaailmassa lienee jo useita elitistejä, jotka eivät suostu käyttämään Slawikin sinäänsä hienoja kuvia. Nehän saattaisivat tehdä hevosesta massakonin tai tuoda liian selvästi esille, ettei tallin omistaja olekaan huippukuvaaja, kun joka sivulla on mainittava ulkoasun kuvien oikea ottaja. Toistaiseksi Slawikin kuvat kuitenkin kelpaavat useimmille. Näinhän muoti toimii: jokainen haluaa erottua massasta, mutta kaikki ostavat vaatteensa H&M:stä. Onneksi Slawikin jättigallerioissa riittää vielä valinnanvaraa.

Parasta kesälomassa on se, ettei tarvitse nukkua öisin. Siis jos ei satu olemaan kesätyötön yliopisto-opiskelija, joka yrittää päästä kesäkursseilla läpi ohjelmistotieteen perustyökaluista ja signaalinkäsittelyn menetelmistä ja joutuu sen takia heräämään lähes joka aamu puoli seitsemältä. No, eipä sekään all-nighterien vetovoimaa vähennä.

Rakastan kaikkia ht.netin vuorokaudenaikaketjuja, mutta kaikista eniten yöllä tehtyjä sellaisia. Tänä yönä sellaisen ehti tekemään Puolukkainen. Vaikka en tunne keskustelijoita henkilökohtaisesti eikä ripille pääsy ole mielestäni erityisen kiinnostava aihe, on hauska kuulla muiden ihmisten mietteitä. Yöllä kenelläkään ei ole kiire mihinkään, joten keskusteluakin voi syntyä.

Useimmiten vuorokaudenaikaketju on tekosyy puhua oikeasta elämästä ja sen eteen isketään ot-tagi. Virtuaalielämää käsitellään vain satunnaisina mainintoina. En kiellä oikeasta elämästä avautumisen hauskuutta, mutta näkisin yöllä mielelläni myös enemmän virtuaalikeskustelua. Myöntäkää pois, ei teillä silloin mitään parempaa tai kiireellisempääkään tekemistä olisi. Sitä paitsi jotkut parhaista (kuten myös huonoimmista) ideoista ovat syntyneet muutaman ihmisen yökeskusteluista.

NJ:n toiminnan suosio koki kovan kolauksen, kun se poistettiin VRL:n alaisuudesta syksyllä 2005. VRL:n kantakirjat eivät ole käytännössä toimineet pariin vuoteen. Laatuarvosteluja järjestetään melko sattumanvaraisesti. Hevosen arvon tärkein suure on kilpailumäärä. Porrastetut kilpailut toivat arvontakilpailuille vakavasti otettavan kilpailijan. Ratsastuskoulu- ja tarinakisahippien määrä kasvaa. Jalostuksen laadukkuudesta puhutaan koko ajan enemmän. Taitavat leiskantekijät ja koodaajat saavat palkkansa oikeassa rahassa.

Miksi siis hevosvalokuvauksen suosio virtuaaliharrastajien parissa on edelleen kasvussa, vaikkei kuvilla tunnu tekevän enää yhtään mitään?

Ht.netin ot. Porvarikuvaajat -sarjan ketjuja veikattiin huonoimmat otsikot -listan kärkeen, mutta mielestäni otsikko on harvinaisen kuvaava: vain puhdasverisillä porvareilla on rahaa, aikaa ja kiinnostusta lätistä järjestelmäkameroiden ominaisuuksista 25 ketjun verran.

Tunnustan heti, etten ole itse koskaan omistanut järjestelmäkameraa. Kaiken tässä postissa sanotun voi siis vapaasti pistää kateuden, katkeruuden ja köyhyyden piikkiin. Tästä puutteesta huolimatta voin väittää, että viime talvena kuvasin (kyllä, järjestelmäkameralla) työkseni. Väitteen uskominen jää jokaisen oman harkinnan varaan.

Järjestelmäkameran hankinta on iso asia. Tässä vaiheessa minun on pakko huomauttaa, että jos saat huomenna ylioppilaslakkisi ja haluat lahjaksi järjestelmäkameran, saattaa olla jo liian myöhäistä. Kameran hankintaan kuuluu nimittäin useita pakollisia rituaaleja. Ensin sinun on tehtävä ht.nettiin ketju, jossa kysyt, mikä kamera sinun kannattaisi hankkia. Ketjulla ei ole mitään tekemistä kameran hankkimisen kanssa, vaan sen tarkoitus on tarjota taisteluareena nykyisille järkkärinomistajille. Kun he ovat tapelleet tiettyjen runkojen ja putkien polttoväleistä, valovoimista, kennoista ja ohjelmistoista muutamankymmenen viestin verran, voit käydä nostamassa säästöt tililtäsi, napata isää tai äitiä hihasta ja marssia kamerakauppaan, josta ostat sen järkkärin, joka on tarjouksessa. On aivan samantekevää, minkä merkin ja mallin valitset, sillä menee vähintään kolme vuotta siihen, että kehityt kuvaajana sen verran, että kameroiden ominaisuuksilla olisi sinulle jotain väliä. Myöskään putkien eli objektiivien valinnasta ei kannata ottaa liikaa paineita. Vaikka ostaisit kaksitoista erilaista, sinulta puuttuu kuitenkin sellainen, jolla saisit juuri tietystä tilanteesta täydellisen kuvan.

Kun kamera on tuotu kotiin ja kittiin kuulunut vakio-objektiivi kierretty paikalleen, on aika testata sitä. Etsi kamerasta makro-ominaisuus ja suuntaa takapihallesi ottamaan lähikuvia jokaisesta sieltä löytyvästä kukasta. Jos sattuu olemaan talvi, jäätyneet puut ja pensaat toimivat yhtä hyvin. Sen jälkeen valitset kuvista ne, jotka eivät ali- tai ylivalottuneet, ja postaat ne itse valitsemaasi foorumiin. Illan käytät niistä saamiesi kommenttien lukemiseen. Älä odota ymmärtäväsi arvosteluja. Myös minulta menee järjestelmällisesti ohi, kuinka enemmän kuvaavat jaksavat vuosi toisensa jälkeen ihastua ihan samanlaisista kasvikuvista.

Kun olet selvinnyt tästä ensimmäisestä initiaatioriitistä, olet valmis siirtymään seuraavaan vaiheeseen, joka on välineistön kasvattaminen. Ketjun tekeminen ht.nettiin tyyliin Canon EOS 400D - Millaisilla putkilla kuvailette.. (huomaa, että jos korvaat nimesi pilkulla, et saa kokea järkkärikuvaajien välistä kyseenalaisen lämmintä yhteenkuuluvuuden tunnetta). Muista, ettei kukaan odota sinun oikeasti ostavan mitään mainitsemistasi putkista. Voit siis huoletta linkittää ketjuun vaikkapa kymmenen erilaista putkea, joiden ostoa “suunnittelet”. Kun sinua pyydetään luettelemaan omistamasi putket, luettele niiden lisäksi aina vähintään kolme, jotka haluaisit omistaa. (Huom. Edellinen kappale kirjoitettiin jo ennen kuin Meloy vastasi ketjuun.)

Vaikka Vermo- ja Oripäivä-kuvat ovat se tekijä, joka erottelee Oikeat Järkkärikuvaajat harrastelijoista, hevoskuvausta kannattaa ehkä harjoitella jo etukäteen lähitallilla. Ensimmäisen kuvasarjan otettuasi huomaat välittömästi, ettei järkkärikuvaaminen eroa mitenkään pokkarikuvaamisesta - zoomia on aina liian vähän, valovoimaisinkaan putki ei toimi pimeässä maneesissa, mustat hevoset palavat auringossa ja se penteleen koni livahtaa ulos etsimestä juuri kun olet saanut tarkennettua.

Älä odota saavasi hevoskuvista hyvää palautetta. Niissä on aina jotain vikaa.

Kun itsetuntosi on kohonnut siinä määrin, ettet enää välitä saamastasi huonosta palautteesta, voit koetella itseäsi perustamalla oman kuvagallerian. Tarvitset vain olemattomat ulkoasuntekotaidot, sekavan informaatioarkkitehtuurin ja tyhmän nimen. Maarya näyttää hyvää esimerkkiä ketjussa ot. Kuvagalleria Hatsipompponen. Kuvagallerian tarkoitus on kerätä ympäristöstään negatiivisia tunteita ja keskittää ne yhteen paikkaan. Kävijöiden mieli muuttuu välittömästi kevyemmäksi, kun he saavat valittaa, kuinka epäedustavia hevoset kuvissa ovat. Muista myös asiaankuuluvat kissankokoiset tekijänoikeusmerkinnät, jotka tekevät sivujen käyttämisestä mahdollisimman epämiellyttävää.

Käytyäsi läpi kaiken tämän olet täysin oppinut järjestelmäkuvaaja, ja sinulla on oikeus ja velvollisuus alkaa valittaa toisten kuvista, kuvauskohteista, kuvausvälineistä ja kuvaustavoista. Onnittelut.

Domainit ovat kivoja. Itse omistan niitä kuusi kappaletta, ja niiden kanssa onkin tullut leikittyä sen verran, että kirjoittelin pari vuotta sitten konikomiin osto-oppaankin. Olen kuitenkin vielä siinä määrin kiinni todellisuudessa, että tiedostan, että kaikki muut eivät välttämättä halua käyttää domaineihin ja sivutilaan pyöreää 175 euroa vuodessa, ja joillekin 20-30 euroakin on liikaa, erityisesti jos ei halua vanhempiensa tietävän ostoksestaan.

Sujuvasanaisen virtuaaliharrastajan ei kuitenkaan tarvitse köyhemmässäkään elämänvaiheessa tyytyä ilmaissivutilaan, sillä domainien omistajat ovat yleisesti ottaen melko halukkaita hostaamaan toisten talleja. Hostaus on helppoa. Hostattavalle luodaan uusi FTP-tunnus (ohjeet em. tutoriaalissa) ja sen jälkeen se ei vaikutakaan domainin omistajan elämään millään tavalla - ellei hostattava sitten käytä sivutilaa ja kaistaa niin paljon, ettei niitä riitä hänelle itselleen. Yleensä tämä ei ole ongelma, sillä sivutila ja kaista ovat halpoja ja niitä ostetaan aina liikaa (terveisin nimimerkki “sivutilaa jäljellä vielä 500 gigaa ja kaistaa tässä kuussa 5 000 gigaa - ai miten niin ylimitoittanut yhden blogin ja kahden foorumin tarpeet?”). Oikeastaan 99% hostattavista ei pitäisi olla mitään tarvetta pitää kuviaan Photobucketissa tai vastaavassa.

Hostauksella voi halutessaan myös tienata, sillä useimmat ovat valmiita maksamaan siitä palkkaa - kisoja, kuvia, ulkoasuja, luonteita, mikä nyt sattuukaan olemaan kyseisellä ajanhetkellä vaihdon välineistä suosituin. Léila tarjoaa Jokitörmän hostaajalle vuosipalkkaa, Awenita ja Varpu pyysivät hostaajaehdokkailta tarjouksia. On kuitenkin mielenkiintoista, että nopean epätieteellisen empiirisen ht.net-tutkimuksen nojalla näyttää siltä, että suuri osa hostipaikoista luovutettaisiin ilman palkkaa - Tuontikeskus Cavallo pääsi Ronjan realityrebel.nettiin ja Weybridgelle tarjottiin paikkaa femm.:n raitaminttu.netistä ilmaiseksi.

Innostuin vielä katsomaan, kuinka paljon ihmisiä olen hostannut omaan sivutilaani. Tunnuksia on luotu 19 kpl, joista aktiivisessa käytössä (tähän ei siis lasketa ilmoituksia “talli muuttanut osoitteeseen x” tai “talli lopettanut, tässä vielä lista kasvateista ja kuolleista hevosista”) tasan nolla kappaletta. Isilmeä ja Kimua on päivitetty viimeeksi helmikuussa. Virtuaalinen New Forest poniyhdistyksen etusivu väittää, että sitä olisi päivitetty tänään, mutta muista sivuista saa vahvan tunteen, että kyseessä on pelkkä kirjoitusvirhe ja viime päivityksestä on vuoden päivät.

Pitäisikö alkaa metsästää uutta joukkoa hostattavia kuolleiden tilalle?

Klassinen tapaus: linkittäkää talleja, joilta voisin saada hoitohevosen. Vuonna kivi ja keppi jokapäiväinen näky, nykyään bongattavissa foorumeista viikon tai parin välein. Tällä kertaa asialla on Berry ht.netin ketjussa Etsinnässä kivoja talleja!

Ensimmäiseksi ketjuun ehti beria. Ensimmäisen sijan saaminen aiheutti kuitenkin sellaisen kiireen, ettei hän tehnyt muuta kuin linkitti tallinsa Terhakan ja laittoi hymiön perään. Tallin tarkastelu paljastaa, ettei tallilla edes ole hoitajatoimintaa. Mainoksen tarkoitus oli…?

Seuraavaksi mainostamaan ehti Shavo Minstrel’s Mansioniaan, jolla - yllätys yllätys - ei myöskään ole hoitajatoimintaa. Shavo lisäsi kuitenkin viestiinsä porkkanaksi, että jos tallille saadaan kolme hoitajaa, hän tekee sinne tallikaupan. Olisi mielenkiintoista tietää, aikooko Shavo vastaisuudessakin mainostaa talliaan vain foorumiketjuissa, muuttaako hän talliaan hoitajaystävällisemmäksi vai odottaako hän kolmen hoitajan ilmestyvän aivan oma-aloitteisesti ilman mitään vaivannäköä. Samaan hoitajia hyväksyvään, mutta hoitajatoimintaa järjestämättömään joukkoon kuuluu Heidi M.:n Branwen Farm. Todennäköisyys, että hoitajia tulee? Samaa luokkaa kuin helvetin jäätymisen.

Sitten pari järkevämpää mainosta. Rinja linkitti Ainon tallin RK Golden Horsen ja kutsui sitä virtuaalimaailman parhaaksi ratsastuskouluksi. En voi väittää vastaan. Aimer vinkkasi, että Jouhimäessä on enää yksi polle vailla hoitajaa. Tallilla on jopa hoitajajono. Toffun Suviyön ratsastuskoulu on uusi, mutta varsin lupaava tuttavuus.

Miia linkitti Svarthetin ja Hösten ‘52:n ilman enempiä mainoksia, molemmat näyttävät tarjoavan hoitajatoimintaa, vaikkeivät perinteisiä ratsastuskouluja olekaan. Pienimuotoisempaa hoitajatoimintaa löytyy myös Eilowyn Avalonista.

Berry sattui tosin laittamaan hoitohevospyynnön Golden Horselle jo ketjun kolmannen mainoksen jälkeen, joten havainnointikyky voisi olla hyvä kehityskohde useammallekin mainostajalle.

Kuinka jonkun saisi ottamaan hoitohevosen? Myönnän, etten ole kokeillut tätä juurikaan, sillä taisin omistaa hoitotoimintaa järjestävän tallin viimeeksi vuonna 2001, jolloin meininki oli vähän erilainen, mutta itse tekisin suunnilleen näin:

Ensin varmistaisin, että tallini on sellainen, että hoitohevosen ottaminen on kannattavaa. Mitä hoitajat haluavat? Tekemistä ja yhteisöllisyyttä. Valmistautuisin järjestämään hoitajille tapahtumia ja alkaisin mainostaa niitä tallin sivuilla. Kirjoittaisin hoitajille kunnon hoito-ohjeet ja päivittäisin tallin kuvauksen. Tallilla kilpailuissa kävijöille on herttaisen samantekevää, onko karsinoiden leveys 2,5 vai 2,6 metriä, mutta hoitajaa kiinnostaa jo huomattavasti enemmän, tarhataanko hänen hoidokkinsa tallin eteen vai kolmen kilometrin päähän takalaitumelle ja kuinka kuraiseksi tallin kenttä sateella muuttuu.

Kertoisin hoitajaehdokkaalle tallin toimintatarjonnasta jo foorumiketjussa. Toffu oli ainoa, joka teki näin em. ketjussa. Lisäksi kertoisin jotain yleistä tallista - onko se pieni, lähinnä suomenhevosia sisältävä yksityistalli maaseudulla, vai järjestetäänkö tallilla vaativan tason koulu- ja estevalmennusta gp-tason puoliverisillä. Moni hoitaja on tarkka siitä, hoitaako hevosta vai ponia, tammaa vai oria, vanhusta vai varsaa. Jos tallilla on hevonen tai pari, joille erityisesti toivotaan hoitajia, ne kannattaa linkittää suoraan ja kehua maasta taivaisiin. Ainoa, joka vinkkasi Berrylle tiettyä hevosta, oli Shavo. Aimer mainitsi Masi-hevosen, mutta ei linkittänyt.

Hienointa olisi tietysti, jos ei itse tarvitsisi mainostaa talliaan ollenkaan, vaan nykyiset hoitajat, kävijät ja fanit tekisivät sen puolestasi, kuten Rinja Golden Horsea mainostaessaan. Tämä tavoite on valitettavasti hankala saavuttaa. Ehkä pitäisi vain kannustaa hoitajiaan pyörimään enemmän foorumeissa. Jutun varjopuoli on, että mitä enemmän hoitajat pyörivät foorumeissa, sitä todennäköisemmin he innostuvat siinä määrin, että perustavat omat tallit ja lopettavat hoitamisen. Hoitaminen kuin ei sovi enää tallinomistajan kakkosharrastukseksi.