Virtuaalimaailma tänään

Tämä postaus sisältää kirjoitukseni ht.netin ketjuun kuinka niin ‘virtuaalimaailma’. Lähinnä omaksi ilokseni.

–

Olen sitä mieltä, että nykyiset virtuaaliharrastajat ovat hemmoteltuja pentuja, jotka eivät osaa tehdä mitään itse. Olen myös sitä mieltä, että suurin osa virtuaaliharrastajista käyttää liikaa aikaa menestyksen tavoitteluun tietämättä edes, mitä menestys on.

Maailmassa on paljon harrastuksia, jotka maksavat. Itse asiassa ainoa ilmainen harrastus lienee haaveilu. Siis nimenomaan oman pään sisällä tapahtuva haaveilu, virtuaalihevoset ovat kokonaan toinen juttu. Jos haluat harrastaa virtuaalihevosia, joudut aluksi hankkimaan itsellesi tietokoneen ja nettiyhteyden ja maksamaan sähkölaskut. Jos voit käyttää jonkun toisen nettiä ilmaiseksi, hyvä sinulle.

Jos haluat vain tehdä jotain kivaa ilmaiseksi, kulusi jäävät siihen. Voit ladata ilmaisia ohjelmia ja käyttää vapaasti kopioitavia kuvia ja ulkoasuja. Sinun ei tarvitse koskaan maksaa kenellekään euroakaan, eikä edes kisoja, tekstejä, kuvia tai leiskoja.

Jokaisella on oikeus päättää itse, haluaako maksaa enemmän. Kukaan ei pakota sinua ostamaan domainia tai hankkimaan tallillesi toisen ihmisen tekemää ulkoasua/valokuvaa/tekstiä/kisakalenteria.

Mielestäni kenelläkään, joka ei tee kaikkea tallilleen itse, ei ole oikeutta valittaa hintojen tasosta. Hinnat ovat mitä ovat ja kaikki tietävät ne jo ennen ostopäätöstä. Jos päätät ostaa 5 € tai 20 sijoituksen tai 4 rakennekuvan ulkoasun, se on oma valintasi. Kukaan ei pakota. Voisit ihan yhtä hyvin jättää ostamatta tai päättää, että ostat vasta, kun saat samantasoisen 3 eurolla, 10 sijoituksella tai 2 rakennekuvalla.

Hinnoista valitus kuulostaa minusta vain hemmoteltujen pikkupentujen ruikutukselta. Kyllä, tämä on virtuaalimaailma, mutta se ei tarkoita, että kenelläkään muulla olisi täällä velvollisuus pureskella sinun ruokasi puolestasi.

–

Itse olen harrastanut virtuaalihevosia noin 9 vuotta. Tämä on sen verran tärkeä harrastus, että olen valmis maksamaan, jos saan sillä, mitä haluan. Tällä hetkellä tiedän, ettei juuri kukaan (leiskantekijä, valokuvaaja) pysty tarjoamaan miulle sitä, mitä haluaisin, joten en maksa.

–

“jos on olevinaan virtuaalimaailma, eikö kaiken pitäisi olla virtuaalista, ettei mikään tapahtuisi oikeasti?”

Miksi pitäisi? Onko joku miun huomaamattani säätänyt virtuaalimaailmaan jotain lakeja, jotka määräävät, kuinka tätä pitäisi harrastaa?

“jos kaikki alkaisivat pyytää leiskoistaan rahaa, niin sitten sellaiset, joilla ei ole mahdollisuutta (…), eivät saisi leiskoja, jos eivät itse osaisi tehdä.”

Mitä sitten? Jokaisella on mahdollisuus oppia tekemään leiskoja samoin kuin jokaisella on oikeus oppia lukemaan tai laskemaan.

Jos 6-vuotias pikkusiskosi, joka ei vielä ole koulussa eikä osaa lukea, päättäisi haluta alkaa harrastaa virtuaalitalleja, istuisitko hänen vieressään koneella kuusi tuntia päivässä lukien hänelle kaikki hänen haluamansa sivut alusta loppuun vain, koska jokaisella pitää olla yhtäläinen oikeus harrastaa, osasi lukea tai ei?

Sitä paitsi ilmaisia ulkoasuja on olemassa.

–

“miksi mun elämäntehtävän pitäisi olla toisille ihmisille hyvän mielen tuottaminen? Ja ennenkaikkea, miks tuottasin hyvää mieltä sellasille ihmisille, jotka on liian laiskoja tehdäkseen itse.”

Juuri niin. Miulla ei ole oikeastaan mitään sitä vastaan, että auttaisin jotakuta ihmistä. Se tuottaisi hyvän mielen sekä autettavalle että itselle - jos tuottaisi. Mutta kun ei tuota.

Kahdeksan vuotta sitten useampi ihminen pyysi, että laittaisin heidän talleilleen framet (jotka olivat silloin kuumempi juttu kuin liekitetty jäätelö Helvetissä). Niinpä sitten muutin heidän talliensa ulkoasut framemuotoon ja kävin laittamassa koodit GeoCitiesin FileManageriin (ne, jotka eivät käyttäneet sitä, olivat urpompia kuin nykyiset suntuubilaiset). Tallin omistaja hyppi riemusta, kiitti, luki ohjeistukseni framejen käytöstä (”muista laittaa linkkeihin target=’isokehys’”), eli tallinsa kanssa onnellisena, oppi siinä sivussa käyttämään frameja ja parin viikon kuluttua laittoi itse seuraavalle

Jos nyt tekisin jollekulle ulkoasun tai koodauksen, vastaukseksi tulee “kiitos, odotan vielä, haluaako joku muu yrittää” tai “kiitos yrityksestä, mutta olisin halunnut punaiset linkit, otan mieluummin xxx:n tekemän” (en tietääkseni ole niin huono koodaaja, etten osaisi vaihtaa niitä punaisiksi) tai lyhyt ja ytimekäs “kiitos, et varmaan halua palkkaa näin pienestä jutusta”. Sen jälkeen avunpyytäjä nostelisi foorumiketjuaan vielä viikon toivoen, josko paikalle pelmahtaisi joku superhyperübermegaihmeleiskantekijä, joka tekisi hänelle ulkoasun, joka nostaa tallin kävijämäärän kattoon, keksii parannuskeinon syöpään, on täysin ilmainen ja tekijä lupaa vielä kisata pyytäjälle 1 000 sijoitustakin kaupan päälle, ja tekee lopuksi pyytäjän matematiikan kotitehtävät hyppien yhdellä jalalla, viheltäen porilaisten marssia ja soittaen vasemman käden peukalonkynnellä Paranoidia sähkökitaralla. Sellaista ei ilmesty (kuka ei arvannut tätä?), joten pyytäjä päättää, että itse asiassa hänen tallinsa olisikin parempi, jos sillä olisi punainen ulkoasu / otsikossa rajattu shettiksen pää arabin asemesta / mitä tahansa muuta, ja koska muutos tietysti vaikuttaa kaikkeen muuhunkin, on hankittava uusi ulkoasu, uudet hevoset uusine luonteineen ja sukuselvityksineen, uudet kuvat…

On erityisen mieltäylentävää tulla foorumiin ja huomata, että se tyyppi, jolle koodasin viime viikolla validin XHTMLCSSPHPJSwhatever-ulkoasun kuudella yhtä korkealla div-kolumnilla, raksuvan poksuvilla superlinkkivalikoilla ja neljä tuntia kuvankäsittelyä vaativilla jokaisen yksittäisen jouhen ympäri rajatuilla grafiikoilla, onkin nyt kyllästynyt talliinsa ja etsii piristykseksi uutta ulkoasua.

Tietysti jokaisella on lupa vaihtaa ulkoasunsa vaikka kerran tunnissa, mutta siitä ei välity kuvaa leiskantekijän työn arvostuksesta. Siksi miuta ei juuri kiinnosta tehdä leiskoja virtuaalihevostelijoille.

–

En tarkoita, että ihmiset olisivat tahallaan epäkohteliaita. Tarkoitan lähinnä sitä, että ihmiset eivät ajattele, että pyyntöjen täyttäminen olisi toisille työtä.

Aika moni ajattellee ainakin alitajuisesti, että ht.net on olemassa sitä varten, että kun sinne laittaa ruinausviestin, joku superhyperüberosaaja tulee ja tekee homman yhdellä taikasauvan heilautuksella. (Jos osaa tehdä ulkoasun, se tarkoittaa tietysti sitä, että osaa tehdä ihan minkälaisen ulkoasun tahansa ihan tuosta vaan. Eihän siinä ole enää mitään miettimistä tai kokeilemista, jos kerran osaa.)

Käytännössä leiskantekijä on 15-vuotias yläkoululainen, joka on koodannut HTML:ää vuoden, eikä oikeastaan ole koskaan kuullutkaan puolista CSS-komennoista, mutta saa kuitenkin aikaan jotain toimivaa niin kauan kuin siinä ei ole asioita x, y ja z, joita hän ei vielä osaa, ja joka tekee grafiikkansa kuvankäsittelyohjelmalla a, joka ei ole ihan niin hyvä kuin Kallis Huippuohjelma b, eikä sen takia pysty tekemään asiaa c, eikä osaa käyttää ohjelmaansa ihan niin hyvin, että osaisi tehdä asiaa d tai asiaa e kovin hyvin. Leiskanteko tarkoittaa paljon kokeiluja, yrityksiä ja erehdyksiä, mutta lopulta ulos sylkeytyy jotakin, josta tekijä on ylpeä.

Leiskan pyytäjä näkee sen sijaan vain jotakin, joka on periaatteessa ihan kiva, muttei kuitenkaan yhtä hieno kuin Virtuaalimaailman Parhaalla Tallilla, ja koska hänen tavoitteensa on tehdä omasta tallistaan vielä parempi kuin Virtuaalimaailman Paras Talli, se ei ihan kelpaa. Kiitos yrityksestä, mutta odotan vielä.

Miusta olisi paljon mukavampaa, jos ihmiset tekisivät itse omat ulkoasunsa. Silloin jokainen voisi kehittää taitojaan rauhassa omaan tahtiinsa, ja kun joku haluaa lähteä kilpailemaan Virtuaalimaailman Parhaan Tallin kanssa (tai ainakin nostamaan tallinsa henkilökohtaisen Hyvän Tallin rajansa yli), hän rasittaisi siinä vain itseään, ei kahtakymmentäkuutta leiskantekijää, joista yhdenkään tekeleet eivät kuitenkaan kelpaisi.

WYSIWYG, tuttavallisemmin WYSMBWYG tai läheisten ystävien kesken WYSBANRTWYG. Jos minulta olisi kysytty viitisen vuotta takaperin, haluanko enää koskaan nähdä WYSIWYG-editorilla tehtyjä virtuaalitalleja, huutoni olisi kuulunut Iijoelle asti. Nyt huolestutan itsenikin miettimällä, olisiko virtuaalimaailma sittenkin parempi paikka, jos ihmiset käyttäisivät edelleen GeoCitiesin PageBuilderia ja Microsoft FrontPagea.

Vuosituhannen vaihteessa suurin osa virtuaalitalleista sijaitsi Expagessa. Nuoremman polven harrastajille kerrottakoon, että Expagessa ei pystynyt koodaamaan koko sivua alusta loppuun itse, mutta sivulle pystyi liittämään haluamiaan HTML-koodeja. Sivujen tekeminen onnistui melko hyvin myös ilman HTML:n käyttöä. Vuosien 2000 ja 2001 aikana suurin osa talleista siirtyi pois Expagesta, lähinnä GeoCitiesiin. Freewebs oli jo tuolloin olemassa, mutta juuri kukaan ei ollut siitä kuullutkaan. GeoCities tarjosi sivujen tekemiseen kolme vaihtoehtoa. Yksinkertaisinta PageWizardsia ei käyttänyt juuri kukaan, ja vain pieni osa virtuaalihevostelijoista opetteli tässä vaiheessa koodaamaan ja käyttämään File Manageria tai FTP:tä (jota GeoCities ei valitettavasti ole tarjonnut enää vuosiin). Suurin osa valitsi GeoCitiesin WYSIWYG-editorin, PageBuilderin. WYSIWYG on lyhenne sanoista what you see is what you get, se, mitä näet, on se, mitä saat. Ohjelma toimi taitto-ohjelman tapaan: työkaluvalikosta klikattiin esimerkiksi kuvapainiketta ja sitten kuva vedettiin oikeaan paikkaan sivulle. Lopputuloksena oli sivu, jonka pitäisi näyttää selaimessa katseltuna samanlaiselta kuin ohjelmassa. PageBuilder toimi kokonaan netissä, jotkut asensivat omalle koneelleen samalla tavalla toimivan, jonkin verran edistyneemmän Microsoft FrontPagen.

WYSIWYG-editorien ongelmat eivät tietenkään jääneet huomaamatta virtuaalihevostelijoiltakaan. Oikeasti WYSIWYG-sivut näyttävät jokaisella eri koneella katsottuina aivan erilaisilta. Tämä johtuu siitä, että elementtien paikat määritetään absoluuttisesti - tuhannen pikselin päässä ruudun vasemmasta reunasta oleva kuva on suurella resoluutiolla suunnilleen keskellä näyttöä, pienellä resoluutiolla niin kaukana oikealla, että sivua joutuu vierittämään vaakasuunnassa. Tästä WYSIWYG sai lisänimikseen WYSMBWYG, what you see might be what you get, se, mitä näet, saattaa olla se, mitä saat, ja WYSBANRTWYG, what you see bears absolutely no relation to what you get, sillä, mitä näet, ei ole yhtään mitään tekemistä sen kanssa, mitä saat. Tämän lisäksi WYSIWYG-editorien tuottama koodi on niin rumaa ja pitkää, ettei ihminen jaksa lukea tai muokata sitä.

Kehysten muotiintulo vuosituhannen alussa sai ensimmäiset ihmiset opettelemaan oikeaa HTML-koodausta. WYSIWYG-editorit eivät nimittäin suoriutuneet kehysten luomisesta. Varsinainen koodausvimma käynnistyi kuitenkin mielestäni vasta myöhemmin, vuosina 2002-2003, ja syy siihen oli valmisleiskakulttuuri. Valmiita ulkoasuja tarjoavia sivustoja nousi hetken kuin sieniä sateella, ja valmisleiskoja pidettiin paljon tyylikkäämpinä kuin itse PageBuilderilla luotuja. Tietysti silloinkin oli olemassa joukko elitistejä, jotka kelpuuttivat vain omat, valmisleiskoja hienommat tekeleensä, mutta suurin osa virtuaalitallien omistajista siirsi tallinsa kiltisti File Manageriin, jotta pystyi liittämään sivuilleen valmisleiskan koodin. En ole tehnyt asiasta minkäänlaista tutkimusta, mutta veikkaan, että suurin osa nykyisistä koodaustaitoisista harrastajista alkoi oppia HTML:ää juuri tällä tavalla ja näihin aikoihin: ensin File Manageriin kopioitiin valmiin ulkoasun koodi ja sitten siitä alettiin muokata omalle tallille sopivampaa.

Jos valmisulkoasut eivät olisi tulleet muotiin, en usko, että koodaustaito olisi kehittynyt virtuaalihevostelijoiden keskuudessa läheskään samalla tavalla. Valitettavasti asiassa on myös varjopuolensa: WYSIWYG-editorit on tallottu niin pahasti jalkoihin, että nykyään virtuaalihevostelijalla ei ole mitään muuta mahdollisuutta kuin opetella koodaamaan ulkoasunsa alusta asti itse tai ruinata itselleen ulkoasu ja yrittää opetella koodaamaan sen verran, että pystyy käyttämään sitä sivuillaan. (Kuinkahan moni tilausleiska jää käyttämättä sen takia, että tilaaja ei sen saatuaan osaakaan laittaa sitä sivuilleen ja liittää kaikkea tallin sisältöä siihen?)

WYSIWYG-editorit olivat sen verran helppokäyttöisiä, että kuka tahansa pystyi luomaan tallilleen etusivun viidessä minuutissa ja muut sivut kymmenessä. Tästä syntyy tietysti mielikuva nopeasti hutaistuista tusinatalleista, mutta ainakin omakohtaisesti olen huomannut, että mitä nopeammin tallin saa tehtyä, sitä nopeammin pääsee järjestämään varsinaista toimintaa. Lopetusprosentti ei tuohon aikaan ollut todennäköisesti sen korkeampi kuin nykyäänkään. Sen sijaan aloituskynnys on nykyään kamala: aloittelija joutuu ruinaamaan foorumeista ulkoasua jopa viikkoja, ennen kuin voi edes aloittaa tallinsa tekemisen. Toinen vaihtoehto on alkaa opetella heprealta vaikuttavaa koodikieltä, jonka alkeita saa tankata tovin jos toisenkin ennen kuin saa aikaan mitään hienolle tallille soveltuvaa.

Kumpi on lopulta suurempi paha, WYSIWYGit vai ruinaus?

Useiden viikkojen, päivien, tuntien tai minkä tahansa pitkältä tuntuvan ajanjakson jälkeen työsi on viimein valmis: Olet tehnyt ja laittanut nettiin uuden virtuaalitallin. Ehkä kyseessä on ensimmäinen, ehkä kuudeskymmenes tallisi. Ehkä se on kokonaan uusi, ehkä vaihdoit vain ulkoasua tai toimintamuotoa. Joka tapauksessa olet ylpeä itsestäsi ja haluat muunkin maailman tietävän herkulesmaisesta urotyöstäsi.

On aika tehdä esittelyketju (tuttavallisesti “E:”, jota ei kuitenkaan saa sotkea etsimistä tarkoittavaan lyhenteeseen “E:”) foorumiin! Kaukana takana ovat ne ajat, jolloin talli esiteltiin sanoin “uusi virtuaalitalli Heppatyttöjen virtuaalitalli osoitteessa expage.com/tallinosoite, tulkaa kaikki ottamaan hoitsut”. Nykyään tallin esitteleminen on sellainen verbaaliakrobatian taidonnäyte, että heikompia hirvittää.

Tänään katsastan ht.netistä löytyviä talliesittelyjä.

Ensimmäinen esittelyketjuista tekemäni huomio oli, että uusia esittelyjä kirjoitetaan loppujen lopuksi suhteellisen vähän - suurin osa ketjuista on aiemmin kirjoitettuja, joita vain nostellaan yhä uudestaan etusivulle. Suurimmat (miinus)pisteet veti Nettz ketjulla E: Sonetti, joka on kirjoitettu 26.4. ja jota on sen jälkeen nostettu yli 54 kertaa. Kommentteja tallista on saatu kahdeksan kappaletta, eli noin seitsemän nostoa on tuonut aina yhden uuden kommentin. Kommenttien taso on ollut pitkälti samaa tasoa kuin Ellen H.:n “Kivannäköinen paikka (:”. Ketjussa yritetään myös ostaa shettiksiä ja ruinata niille kuvia, mutta nuokaan yritykset eivät ole ottaneet tulta alleen. Syy hiljaisuuteen selvisi ainakin itselleni, kun katsoin itse tallia. Joka suhteessa keskivertotalli ilman mitään aloitettua toimintaa. Mitä tästä opimme? Hanki jotain esiteltävää ennen kuin alat esitellä.

Seuraavaksi huonoiten onnistui iitu. ketjussaan Esittelyssä & Ostetaan Welsh B! (huomatkaa, miten ht.netin ylläpito onnistui rikkomaan erikoismerkit poistaessaan foorumista mahdollisuuden käyttää HTML:ää otsikoissa). 20 nostoa kahden päivän aikana eikä yhtään kommenttia itse tallista, vain yksi tilausvarsatarjous ja kolme valitusta siitä, että yhden welshin kuvissa on oikeasti connemara. Jumper Welshiä tuntuu vaivaavan sama keskinkertaisuusvirus kuin Sonettiakin, vaikka siellä toiminta on onneksi saatu jo alkuun. Estevalmennuksen osallistujalista teki heti vaikutuksen. Huonona puolena mainittakoon, ettei ulkoasu toimi kaikilla sivuilla halutulla tavalla.

Adlian E: Wequire Quiamon saalis on kaksi päivää, kolme nostoa ja yksi kommentti hienosta ulkoasusta. Aika huonosti yli vuoden toimineelta tallilta. Luulisi, että sinä aikana ainakin muutama ihminen olisi painanut nimen mieleensä ja kiinnostuisi kommentoimaan uusia tuulia.

Minka H. ansaitsi E:Adenja Estate (mielipit. hoitajia, yksäreitä..) -ketjulla kahdessa päivässä ja 12 nostossa kaksi yksityistä, muttei yhtään kommenttia itse tallista. Miinusta tulee ketjun keskeneräisyysvaroituksesta. Puolivalmista työtä ei pitäisi näyttää herroille eikä hulluille. Tallin etusivukin on pelkkä varoitus keskeneräisyydestä ja eteisen jälkeen silmiin pomppaa käsky käyttää IE:tä. Kiitos ei.

Myöskään miia. ei saanut Esittelyssä Hösten ‘52 -ketjuun viidellä nostollaan kuin kaksi pientä kommenttia ulkoasusta, mutta ketjuun tuli terveisiä, työntekijäehdokas ja yhteistyötalliehdokas, joten ihmiset taisivat pitää siitä. Hösten ‘52 onkin ihan kelpo talli aktiivisella kilpatoiminnalla ja upeilla puoliverisillä.

Lenan e: FIELDWAY DRESSAGES (ostetaan hevosia!) ei saanut yhdessä päivässä yhtään kommenttia tallista, mutta eipä sitä tarvinnut nostellakaan, sillä ketjuun suorastaan tulvi hevosten myyjiä. Jos kymmenen ihmistä haluaa myydä tallille hevosiaan tai tehtailla sinne tilausvarsoja, talli ei voi olla huono. Todella mielenkiintoista, sillä Fieldway Dressages on vielä aivan keskeneräinen, eikä hevosiakaan löydy kuin vasta kaksi kappaletta. Onko puoliverimarkkinoilla ylitarjontaa vai onko Lena keksinyt joko täydellisen tallinalun tai täydellisen esittelyketjun salaisuuden?

Jokaisella itseään kunnioittavalla uutispalvelulla on talouspalsta, miksei siis tällä blogillakin? Tänään tarkastelen ulkoasujen kysyntää ja tarjontaa sekä päivän hintoja konikomissa. Mukaan pääsivät ennen klo 22:00 lähetetyt viestit. Ulkoasuiksi lasketaan sekä koodatut ulkoasut että pelkät pohjat. Pelkkiä koodauksia ei kuitenkaan lasketa. Aiemmin suoritettu ruinaus katsotaan suoritetuksi tänään, jos aloittaja on nostanut ketjuaan tämän päivän aikana.

Ensin päivän säälipisteet: Orliksen Leiskoja tännepäin! ja cassandran ulkoasua selkein ohjein eivät ehtineet saada yhtään vastausta. Syyksi voi vierittää kirjoittamisen myöhäisen ajankohdan, sillä kummankaan pyynnössä ei omasta mielestäni ollut mitään vikaa. Ilman tarjouksia jäivät myös Junan uusiokäytetty topic Shicurolle ulkkaria. ja Tildyn Ulkoasua mein kauhukakaroille.

Myös Orliksen taivastakin vanhempi Leiskaa/apua roikkuu vielä etusivulla, vaikka siihen saatiin jo yksi ulkoasuehdokas. Leiskoja tehtiin myös Dewanille ketjuun Auttakaa avutonta ulkoasupulassa ja viivuskalle ketjuun Uudelle projektille ulkoasu. Palkka! Dewan ei ole vastannut, viivuska hylkäsi tarjotun. Mielenkiintoista, sillä ruinaajia on paljon leiskantekijöitä enemmän.

Aina leiskantekijätkään eivät tosin osaa päättää, myisivätkö leiskansa vai jättäisivätkö ne omaa kovalevyään koristamaan. jeanne ja Sora ovat saaneet tarjouksia ketjuihin ulkkapohja pampam ja Ulkoasu huutokaupassa, mutta kumpikaan ei ole vielä ilmoittanut, myykö.

Bica, inkä ja naakka ovat tehtailleet ulkoasuja oikein urakalla ja huutokauppaavat niitä. Kaikilla on vielä vapaita leiskoja jäljellä. inkän – ulkoasuhuutokauppa-ketjussa on jo myytykin pari, mikä on hienoa, sillä huutokauppa on ollutkin käynnissä jo kahdeksan päivää. Bican huutokaupassa milloin mitäkin (myös tilauksesta) on pyörinyt kaksi päivää, mutta yhtään tarjousta ei ole vielä hyväksytty. naakan + naakkas ulkoasuhuutokauppa alkoi vasta tänään, toivottavasti se myös loppuu säädyllisessä ajassa.

Päivän viimeinen säälipalkinto menee Tierralle ketjussa 1 leiskaa teille. Kyseinen ulkoasu ei näytä kelpaavan kenellekään.

Päivän hintojen analysointi jäi valitettavasti suorittamatta, sillä koko päivänä ei myyty yhtäkään leiskaa. Ainoa ketju, jossa ulkoasut vaihtoivat omistajaa, oli inkän ulkoasuhuutokauppa, ja sen voittavat tarjoukset oli tehty edellisinä päivinä.

Lopputulos näyttää varsin erikoiselta. On ihmisiä, jotka ruinaavat leiskoja. On ihmisiä, jotka tekevät leiskoja. Jostain syystä tarjotut leiskat eivät kuitenkaan näytä kelpaavan ruinaajille eivätkä tehdyt tarjoukset näytä kelpaavan leiskantekijöille. Osaako kukaan selittää?