Virtuaalimaailma tänään

Ensin pieni blogitekninen ilmoitus: tästä lähtien kaikki kommentit moderoidaan ennen julkaisua. Syynä on juhannuksesta saakka blogissa vieraillut spämmibotti.

–

Kaikki tässä tekstissä ilmaistut mielipiteet ovat täysin kirjoittajan omia, eikä niillä välttämättä ole mitään tekemistä VRL:n virallisen kannan kanssa. Kaikki tässä tekstissä kerrotut faktat ovat kirjoittajan kuulemia asioita, jotka eivät välttämättä ole virallisesti julkaistuja tai virallisesti tosia. (Sampo-pankin sanoin: se ei ole tietoturva-aukko ennen kuin me sanomme, että se on tietoturva-aukko. Näidenkin asioiden totuus saattaa vielä muuttua VRL:n viralliseen kantaan.)

VRL:n hallitushaku päättyi eilen ja pahalta näyttää. Hakemuksia saatiin seitsemän kappaletta.

Seitsemän hakijaa. Seitsemän virkaa. Miettikää itse, onko tämä mielestänne hyvä suhde.

No, näin yksinkertainenhan asia ei tietenkään ole. Tällä hetkellä on menossa VRL:n nykyisen hallituksen suorittama esikarsinta, jossa lienee pakko karsia kolme hakijaa puutteellisten hakemusten takia. Kaksi hakijaa ei hakenut mitään virkaa (eikä henkilöä tietenkään voida valita virkaan, jos hän ei ole siihen hakenut!) ja yksi hakija, joka ei sisällyttänyt hakemukseensa pakollisia tietoja (joihin kuuluivat mm. oma nimimerkki ja yhteystiedot - aika taitavaa).

Neljä hakijaa. Seitsemän virkaa. Joko rattaat pyörivät päässänne?

Koska kaikki jäljelle jääneet hakijat hakivat eri virkoihin, hallituksen valinnassa ei pitäisi olla mitään epäselvää. Itse asiassa mitään äänestystä ei edes tarvittaisi, koska vastaehdokkaitakaan ei ole.

Silloin hallituksessa olisi sihteeri, jalostusvaliokunnan puheenjohtaja, rekisterivaliokunnan puheenjohtaja ja sivustovaliokunnan puheenjohtaja. Hallitukseen ei siis kuuluisi hallituksen puheenjohtajaa, kilpailuvaliokunnan puheenjohtajaa eikä opetusvaliokunnan puheenjohtajaa. Se tarkoittaisi, että joko hallitus päättäisi sisäisesti jakaa yhdelle henkilölle useampia vastuualueita tai lopettaisi osan VRL:n toiminnasta (hallitus ilman puheenjohtajan valvontaa ja VRL ilman kilpailu- ja opetustoimintaa - olen tainnut joskus nähdä tämän painajaisessa).

No, kyllähän nykyinen hallitus haluaa järjestää äänestyksen. Seuraavassa vaiheessa pitäisi nimittäin äänestää jokaiselle hakijalla kyllää tai eitä hallitukseen pääsystä. Hakemukset luettuani tiedän jo, mitä itse äänestän: jokaiselle ei. Yksikään hakemuksista ei ollut sellainen, että uskaltaisin päästää sen kirjoittajan päättämään VRL:n asioista. Kuriositeettina mainittakoon, ettei jalostusvaliokunnan puheenjohtajaehdokas mainitse puheessaan sanallakaan jalostusta, sivustovaliokunnan puheenjohtajaehdokkaan puheella ei ole mitään tekemistä VRL:n kanssa eikä oikeastaan edes koko virtuaalihevosharrastuksen kanssa, rekisterivaliokunnan puheenjohtajaehdokas ei kerro mielipidettään yhtään mistään ja sihteeriehdokkaan puhe on pelkkää tyhjää sanahelinää kirjoitusvirheiden välissä.

Valitettavasti tällä äänestyksellä ei ole mitään väliä. Viime vuonna hakijoita oli nelisenkymmentä. En muista, kuinka moni heistä karsiutui jo hallituksen esikarsinnassa, mutta en varmaan mene kovin pahasti metsään, jos väitän, että viime vuonna toisella kierroksella oli kolmisenkymmentä hakijaa. Heistä kaksi sai enemmän kyllä- kuin ei-ääniä. (Tämä oli sitten salaista tietoa, jota minunkaan ei pitäisi tietää. :D) Koska kahdesta ihmisestä ei voitu koota hallitusta, toisen kierroksen tulos mitätöitiin ja kaikki jatkoivat kolmannelle. Tänä vuonna joudutaan tekemään samalla tavalla.

Kolmannella kierroksella äänestetään vain yhtä, omasta mielestään parasta ehdokasta. On aivan samantekevää, vaikkei kukaan hakijoista saisi yhtään ääntä. Jokainen on silti oman ensisijaisen virkansa ykkönen ja tulee valituksi.

Tämä ei kuitenkaan ole se, mitä halutaan, joten näyttää siltä, että nykyinen hallitus keskeyttää hallitusvaalit ja VRL:n ensi vuoden hallintotapa on jokin muu kuin hallitus - tai ainakaan hallitusta ei muodosteta jäsenille avoimella äänestyksellä.

Jos olet koskaan osallistunut ylioppilaskirjoituksiin tai kolmannen asteen koulutuksen pääsykokeisiin, tiedät, että tehtävien ja hakukriteerien tarkoitus on mitata hakijoiden perustietoja, sovellustaitoja, motivaatiota ja henkilökohtaisten ominaisuuksien soveltuvuutta. Tiedät myös, että paras tapa valmistautua näihin kokeisiin ei ole silmitön lukeminen tai psykoanalyysiin hakeutuminen, koska todennäköisyys on puolellasi: kokeissa kysytään aina samoja asioita. Kymmenen edellisen vuoden tehtävät luettuasi sinulla pitäisi olla jo todella hyvä kuva siitä, mitä sinun pitäisi todella tietää, väittää ja kertoa.

VRL:n hallitusvaaleja ei ole järjestetty vielä kymmenen vuoden ajan. Itse asiassa ne on järjestetty vasta kaksi kertaa. Kolmen ja puolen vuoden takainen pitäjä-äänestys noudatteli tosin samoja linjoja. Tämän aineiston perusteella ei ole aivan yhtä helppoa vetää johtopäätöksiä. Uskallan kuitenkin väittää, että minulla on puolellani tiettyjä etuja. Paitsi että olen kaksi kertaa kerännyt kyseisessä äänestyksessä eniten ääniä (kerran pitäjäksi ja kerran hallitukseen), olen myös suorittanut koko hallitusvalinnan kerran ja osallistun tälläkin kerralla hakemusten esikarsintaan.

Tänä vuonna ajattelin itse jättää hakemisen väliin. VRL:n hallituksessa toimiminen on byrokratian ja ihmisten vastuuntunnottomuuden takia turhauttavaa, eikä siitä edes hyödy millään tavalla. Sen sijaan aion rikastua jo vaaleilla: Meepun valmennuskeskus varmistaa hallituspaikkasi. Tarjoan hakemusten oikolukua (5 sijoitusta/hakemus), beta-lukua ja analysointia (10-25 sijoitusta/hakemus sopimuksen mukaan), vaaliväittelyharjoituksia (20 sijoitusta/tunti), vastauksia äänestäjien esittämiin kysymyksiin (5-20 sijoitusta/vastaus kysymyksen hankaluudesta riippuen), imagonkohotusta foorumeilla (15 sijoitusta/tunti, kaupan päälle propagandavalokuva itsestäsi valitsemasi virtuaalijulkkiksen kanssa) ja jopa kokonaisia vaalipuheita haluamastasi teemasta (50-100 sijoitusta/hakemus). Kun ostat palveluita vähintään 50 sijoituksella, saat hallitukseenpääsytakuun: Jos sinua ei valita, lupaan hakkeroitua VRL:n tietokantaan peukaloimaan äänestystuloksia.

Edellinen oli vitsi. Ehkä.

Esimakuna saatte nyt aivan ilmaisia vinkkejä siitä, mistä vaalipuheessa kannattaa ja ei kannata puhua!

Aloittelijoiden asema
Aloittelijat ja muut vähäosaiset olivat viime vuoden kuumin aihe. Lähes jokainen hakija vähintäänkin mainitsi heidät vaalipuheessaan. markkinat ylikuormitettiin ja lähes jokaiselle heistä satoi ei-ääniä. Kukaan virtuaalimaailman epäreiluudesta paasannut ei myöskään osannut vastata esitettyihin jatkokysymyksiin. Todennäköisesti tänä vuonna hakijat eivät uskalla koskea aiheeseen pitkällä tikullakaan. Jos olet ammattipoliitikko, tällä voisit erottua joukosta. Jos et ole, tulet vain nolaamaan itsesi.

Byrokratia
VRL:n hallituksen päätöksenteon hitaudesta on puhuttu viime aikoina niin paljon, että sen pitäisi jo yleistä tietoa. Jotta kolmas hallitus toimisi kahta edellistä paremmin, päätöksenteosta on tehtävä avoimempaa ja nopeampaa. Tämä aihe tulee karsimaan huonot hakijat: jos et mainitse, että koko hallituksen tulisi pysyä aktiivisena, et yllä muiden tasolle. Toisaalta tästä voi hyvinkin tulla vuoden 2008 ylikäytetty aihe. Koita siis keksiä jotain omaperäistä sanottavaa. Näissä vaaleissa voivat anarkistitkin pärjätä: on hyvin mahdollista, että hallitukseen voitaisiin valita ihmisiä, joiden hallitustoiminnan tavoite olisi kaataa koko hallitus ja nostaa pystyyn järkevämpi, toimivampi systeemi.

Kantakirjaus ja näyttelyt
Kaksipiippuinen aihe, johon ainakin jalostusvaliokunnan puheenjohtajaksi hakevien on pakko ottaa kantaa. Kantakirjajutuilla saa kuitenkin helposti koko maineensa pilattua, joten mieti tarkkaan, mitä mieltä olet asiasta. Ensimmäinen huomioitava asia on, että VRL:n kaikilla kantakirjoilla on tällä hetkellä pitäjät ja niiden toiminta on jatkumassa. Kantakirjojen toimimattomuudesta ei siis saa valittaa, sillä osoitat vain, ettet tiedä VRL:n tämänhetkisestä tilasta mitään. Virtuaalista jalostusliittoa kannattamalla leimaudut Feanaron mielistelijäksi, joka haluaa kaataa koko VRL:n tämänhetkisen toiminnan ja vaihtaa sen systeemiin, jonka toiminnasta ei vielä ole mitään näyttöä. Kieltämällä Virtuaalisen jalostusliiton leimaudut vanhukseksi, jonka mielestä vanha keino on parempi kuin pussillinen uusia, etenkin silloin, kun se ei toimi. NJ:n suhde VRL:ään kaipaa myös selvitystä.

Kilpailujen määrä
Jos sinulla ei ole mitään muuta sanottavaa kuin että nykyään hevosten kilpailumäärällä on liian suuri merkitys, älä sano mitään. Todennäköisesti ainakin opetusvaliokunnan puheenjohtajaehdokkaita tulee sortumaan tähän.

Perustoiminta
Toinen ehdokas useimmin esiintyväksi puheenaiheeksi. Todennäköisesti jokaisesta vaalipuheesta löytyy rivi tyyliin “tärkeät perustoiminnot on ehdottomasti saatava toimimaan ennen uusien juttujen kehittämistä”. Ei suoraa laumasieluksi leimautumisen vaaraa, mutta sinun on syytä osata kertoa, mitä kaikkea miellät perustoiminnaksi (oman valiokuntasi tai koko VRL:n osalta), kuinka se saadaan toimimaan ja milloin.

Sivusto
Tästä aiheesta puhuvat vain ne, joilta puuttuu itsesuojeluvaisto kokonaan. Jos et satu olemaan PHP-koodaaja, onnistut vain kuulostamaan tyhmältä, valittavalta pennulta. Toisaalta sivusto on asia, josta pitäisi ehdottomasti puhua paljon enemmän, sillä käyttökatkot ja toimimattomat sivut eivät ainakaan paranna VRL:n tai sen hallituksen imagoa. Ongelman ratkaisija valittaisiin ehdottomasti hallitukseen.

Uusi toiminta
Jos sinulla on uusi, hyvä idea, ja muutkin pitävät sitä hyvänä, hallituspaikka on varma. Jos idea ei ole tarpeeksi hyvä, leimaudut taivaanrannanmaalariksi, jolta puuttuu kosketus arkitodellisuuteen, halu tehdä oikeaa työtä ja aivan vääristynyt kuva koko liitosta.

Valiokuntarakenne
Todennäköisesti ainakin kolmannes hakijoista pilaa mahdollisuutensa sillä, ettei tiedä, mitä kaikkea kuuluu siihen valiokuntaan, jonka puheenjohtajaksi on hakemassa.

Jos jostain pidän niin innostuneista ihmisistä. Innostuneiden ihmisten alalajeista erityisesti yhdistystoiminnasta innostuneet ihmiset ovat sydäntäni lähellä. Kun lisätään mukaan ripaus kirjoitustaitoa ja hyppysellinen tervettä järkeä, lopputuloksena on yksi Meepu, joka haluaa RBSH-kasvattajaksi.

En ole koskaan omistanut yhtään RBSH:ta. Gin kehitti rodun sen jälkeen, kun olin jo lopettanut virtuaalitallien pitämisen, ja vaikka rodun jalostuksellinen pohja on aina ollut mielestäni erittäin terve (mitä muuta voi odottaa Ginin kehittämältä rodulta?) ja vaikka olen aina pitänyt venäläisistä roduista, en jostain syystä ole koskaan innostunut niistä niin paljon, että olisin halunnut työntää sormeni niihin kuvioihin.

Siis en ollut, kunnes luin Taru K.:n ht.net-ketjun Pienet piirit - rodulle uusia harrastajia ! (2), jossa suunnitellaan täyttä häkää rotuyhdistystä kyseiselle rodulle. Toisin kuin rotuesittelyistä yleensä, siitä löytyy myös hyvä myyntipuhe heti aloitusviestistä, eikä itse yhdistystoimintakaan näytä tylsältä: tiedossa on paljon tietoa erityisesti kasvatuksesta, Breeder’s Cup ja kasvattajapäiviä. Nyt vain toivotaan, että projekti jatkaa etenemistä.

Haluan tähän mukaan. RBSH:ssa minua kiehtovat erityisesti jalostuksen mahdollisuudet. Kun rodun jalostukseen saa käyttää 13 kantarotua, siinä on jo ihan toisenlaiset mahdollisuudet selkeästi toisistaan poikkeavien linjojen luomiseen kuin jossain puoliverirodussa, jossa on vain koulu- ja estelinjat. Jos niitäkään.

Pieni musta pilvi pään yläpuolella on se, ettei virtuaalimaailmassa edelleenkään ole kattavia arvokriteereitä jalostuksen laadukkuudelle. RBSH-piireissä sen ongelmat eivät ehkä näy, koska kasvattajat tuntuvat ainakin em. ketjun perusteella olevan keskimääräistä virtuaaliharrastajaa kypsempiä, mutta puoliveripuolella astutetaan edelleen GP-kouluhevosia keskenään ja saadaan kolmen tähden kenttäratsuja. Virtuaalinen jalostusliitto ei nimestään huolimatta ota asiaan mitään kantaa, eikä VRL ole saanut mitään aikaan viimeiseen kolmeen vuoteen. Jalostuksen laadunvarmistus on siis kokonaan kasvattajien omilla harteilla. Jos vain muutkin kuin RBSH-piirit ottaisivat sen vakavasti.

Disclaimer: Teksti pohjautuu täysin kirjoittajan omiin kokemuksiin VRL:n hallituksessa toimimisesta viime vuoden ajalta, eikä se edusta VRL:n virallista kantaa.

Virtuaalinen ratsastajainliitto, virtuaalimaailman keskuspaikka, on tullut toiminnassaan taas siihen pisteeseen, että kirjoittamattomat säännöt vaativat uuden hallituksen valitsemista. Olisiko juuri sinusta VRL:n hallituksen jäseneksi? Lue tästä tämänhetkisten hallitusvirkojen kuvaukset ja ala rustata hakemusta jo tänään!

Hallituksen puheenjohtaja
Hallituksen puheenjohtaja on nokkimisjärjestyksen huipulla. Hänen vastuullaan on se, että kaikki VRL:ssä toimii. Käytännössä tämä tarkoittaa, että puheenjohtajan on pysyttävä 24/7 selvillä kaikkien hallituksen jäsenten liikkeistä. Jos joku katoaa tai taukoilee, puheenjohtaja on epäonnistunut tehtävässään ja kivitetään julkisesti, sillä hallituksen kokoonpanon vaihtaminen kesken kauden ei ole käytännössä mahdollista. Vastapainoksi tästä vastuusta puheenjohtajalla ei ole juuri ollenkaan sanavaltaa VRL:n asioihin, sillä kaikki päätökset tehdään valiokunnissa.

Sihteeri
Sihteerillä on hallituksen jäsenistä vähiten työtä. Hänen on vain kirjoitettava yksi pöytäkirja kerran kuussa. Työssä hankalinta on se, ettei hallitus koskaan pidä kokouksia, joista tehdä pöytäkirjoja, tai jos kokouksia pidetään, niissä ei päätetä mitään. Sihteerin työnkulku on kaksiosainen: ensin lahjotaan, uhkaillaan ja kiristetään esityslistan kohdan aihealueeseen liittyvän valiokunnan puheenjohtajalta esitys (tehtävää hankaloittaa huomattavasti se, että 99% valiokuntien puheenjohtajista ei tunne normaalia kokouskäytäntöä sen vertaa, että tietäisi, mitä “esitys” tarkoittaa) ja sen jälkeen luetaan hallituksen jäsenten kommentteja asiaan ja päätetään, mitä hallitus asiasta päättää (sillä kukaan hallituksen jäsenistä ei vahingossakaan kerro kommentissaan, mitä mieltä on asiasta). Lopuksi pöytäkirja julkaistaan tiedoituksena ja toivotaan, ettei kukaan ala nillittää asiavirheistä. Onneksi kukaan ei koskaan lue pöytäkirjoja, joten nillitystäkään ei tule. Hallituksen päätöksillä ei myöskään ole mitään tekemistä VRL:n todellisen toiminnan kanssa. Virallisesti päätösvaltaa sihteerillä on vielä vähemmän kuin puheenjohtajalla.

Sivustovaliokunnan puheenjohtaja
Sivustovaliokunnan puheenjohtajan ensin vuoden työnkuvasta on hankala sanoa vielä mitään. Vaihtoehtoja on kaksi. Ensimmäinen on, että sivustovaliokunnan puheenjohtajan tehtävä on istua hiljaa tekemättä mitään ja päättämättä mistään katsellen, kun Feanaro tekee kaiken työn. Toinen on, että Feanaro lopettaa, jolloin sivustovaliokunnan puheenjohtajan on rakennettava VRL:lle uusi sivusto, joka on ulkoasultaan miellyttävä ja ehdottoman käytettävä kaikilla mahdollisilla laitteilla, ja kirjoittaa kaikki VRL:n skriptit uusiksi. Tähän tarvitaan PHP:tä ja SQL:ää. Sivustovaliokunnan puheenjohtaja hoitaa VRL:lle myös jostain sivutilaa (omalla pitäjäkaudellani VRL:n sivupaketti oli noin sadan euron arvoinen), hallinnoi VRL:n domainia, varmuuskopioi tietokannat säännöllisesti ja päivystää 24/7 siltä varalta, että jokin menee rikki. Edellämainittujen asioiden lisäksi sivustovaliokunnan puheenjohtaja ei päätä mistään, vaan toimii orjamaisesti muiden valiokuntien puheenjohtien käskyläisenä sivustoon liittyvissä asioissa.

Rekisterivaliokunnan puheenjohtaja
Rekisterivaliokunnan puheenjohtaja huolehtii siitä, että ihmiset saavat VRL-tunnuksia ja tallilista ja hevosrekisteri toimivat. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että rekisterivaliokunnan puheenjohtaja käyttää päivittäin muutaman tunnin elämästään klikkaillen tallien ja hevosten hyväksymisnappeja, sillä tehtävään värvättyjen vapaaehtoisten työssäpysymisaika on keskimäärin yksi päivä. Rekisterivaliokunnan puheenjohtaja on myös se henkilö, joka saa paskan niskaansa siitä hyvästä, ettei sivustovaliokunta ole tehnyt lomakkeista idioottivarmoja ja osa hyväksymispyynnöistä katoaa ja osa joudutaan hylkäämään. Rekisterivaliokunnan puheenjohtajan päätösvalta rajoittuu siihen, että hän saa valita, vastaako päivän kolmanteenkymmenenteen valitusmailiin “hevostasi ei ole rekisteröity, sillä sivustossa oli teknisiä ongelmia lähettäessäsi lomaketta” vai “hevosesi saattaa vielä olla vanhan tietokannan varmuuskopiossa, laitan jonkun sivustovaliokuntalaisen tarkistamaan asian ja ilmoitan sinulle seuraavien kolmen vuoden sisällä”.

Kilpailuvaliokunnan puheenjohtaja
Kilpailuvaliokunnan puheenjohtajan tehtävä on odottaa, että sivustovaliokunnasta ilmoitetaan, että kisasysteemi on rikki, ja panikoida, kunnes sivustovaliokunta ilmoittaa, että se on korjattu. Vaihtelua elämäänsä kilpailuvaliokunnan puheenjohtaja saa ehdottamalla jaosten pitäjille sääntömuutoksia. Olo tuntuu heti paljon aikaansaavammalta, kun kouluratsastusjaoksen sääntöihin kirjataan, että jaos suosittelee kilpailujen järjestäjille osallistumisrajoitukseksi tasan 3 hevosta per kilpailija, eikä 3-4 hevosta per kilpailija kuten aiemmin. Tämä on kuitenkin tehtävä jaosten pitäjien ehdoilla: jos kilpailuvaliokunnan puheenjohtaja on jostain asiasta heidän kanssaan eri mieltä, jaokset eroavat VRL:n alaisuudesta ja menestyvät sen jälkeen todennäköisesti vain entistä paremmin.

Jalostusvaliokunnan puheenjohtaja
Jalostusvaliokunnan puheenjohtajan tehtävä on järjestää toistuvia pitäjähakuja kantakirjoihin. Jokaiseen pitäjähakuun tulee keskimäärin 0,3 hakemusta, joista 9% vakavasti otettavia. Jos jollekin kantakirjalle saadaan pitäjä, jalostusvaliokunnan puheenjohtajan tehtävä on tarjota ymmärtävä olkapää ja nenäliinoja, kun kantakirjanpitäjä itkee tuomariehdokkaiden puutetta. Lisäksi jalostusvaliokunnan puheenjohtaja saa tuntea kalvavaa kateutta Virtuaalista jalostusliittoa kohtaan. Vaihtelua kaivatessaan hän voi ehdottaa muutoksia PKK:n toimintaan ja veikata, minkä variaation toteamuksesta “kiitos vaan, mutta pidä pitkä nokkasi poissa, me tehdään mitä halutaan” hän saa sillä kertaa vastaukseksi.

Opetusvaliokunnan puheenjohtaja
Opetusvaliokunnan puheenjohtaja suunnittelee VRL:lle toimintaa, jota ei koskaan tulla toteuttamaan. Koska jo suunnitelmien mainitseminen julkisesti saa aikaan vastalausemyrskyn teemalla “laittakaa ensin ne tärkeät asiat toimimaan ennen kuin alatte toteuttaa mitään tuollaisia hömpötyksiä”, opetusvaliokunnan puheenjohtajan ei oikeastaan tarvitse edes suunnitella mitään. Riittää, kun hän mainitsee välillä hallituksen kokouksessa työskentelevässä jonkin uuden jutun parissa. Todennäköisesti kukaan ei sielläkään kiinnitä häneen mitään huomiota, joten hän voi nauttia rauhassa hallituksen jäsenen tittelistä. Opetusvaliokunnan puheenjohtajan todellinen tehtävä on sabotoida kaikkien muiden valiokuntien toimintaa niin, ettei perustoimintaa koskaan saada pyörimään eikä toiminnan laajentamiselle näin synny tarvetta.

Mikä näistä on sinun unelmavirkasi?

VRL:n alaisten jaosten kilpailut ovat kroonisesti täynnä, porrastettujen systeemi on aivan käsittämätön, eikä kukaan enää järjestä villejä kilpailuja. Mikset siis laajentaisi kilpailualuettasi ulkomaisille show boardeille ja hankkisi hevosillesi hienoilta kuulostavia kansainvälisiä arvonimiä, joita kukaan muu ei ole ennen kuullutkaan?

Vastaus: Koska kansainvälinen yhteistyö virtuaalimaailmassa ei oikeasti toimi.

Muutama virtuaalihevostelija, lähinnä Dahabun ja Musicin Sanna, Quieron, Zenin, RDN:n ja Poem’sin, Kerppa ja Farrin ja Kinshipin Heli, on jaksanut tutustua luokkajakoihin ja osallistua kilpailuihin, mutta kaikille en sitä suosittele.

Syynä on lähinnä se, että kilpailujen löytäminen on oikeasti vaikeaa. Muka-kattava The Sim Directory sisältää linkkejä enimmäkseen kauan sitten kuolleille tai muuten vain hyvin hiljaisille boardeille. Muka-keskuspaikka Allsim Arena on pelkkä shoutbox. Ht.nettiin verrattuna kaikki kansainväliset kokoontumispaikat näyttävät kärsivän koomasta.

Ollaan ylpeitä suomalaisesta virtuaalimaailmasta. Me olemme sentään keksineet itsellemme jotain tekemistä.

P.S. Työhevosten omistajat, tehkää kuitenkin Sanna onnelliseksi osallistumalla työhevoskisoihin.

Kaikki tietävät jo, ettei ole mitään huonompaa ideaa kuin mennä foorumiin kyselemään ihmisiltä, mitä kannattaisi tehdä seuraavaksi. Sillä ei yleensä saavuta kuin täydellisen kiinnostuksenpuutteen ja mahdollisesti vielä pentuleiman otsaansa.

Mitä sitten, kun ei oikeasti tiedä, mitä tekisi seuraavaksi?

Jos ongelma on, ettei ole hajuakaan siitä, mitä haluaisi tehdä seuraavaksi, suosittelen tarmokkaasti pitsinnypläystä. On ihan oikeasti tuottoisampaa tehdä jotain ihan muuta ja antaa ajatusten tulla omia aikojaan. Virtuaalimaailma ei kuole siihen, että pitää projektiensa välissä parin viikon tauon seuraavaa neronleimausta odotellessa.

Toinen mahdollinen ongelma on, että on liikaa ideoita. Tämä ei välttämättä ole huono asia. Jos haluaa tehdä sekä poolo- että vikellystallit, voi perustaa ne molemmat ja pyörittää niitä yhtä aktiivisesti. Tämä tarkoittaa tietysti sitä, että tallien koot ja toiminta-asteet on pidettävä kohtuullisina, jotta ei polta itseään loppuun, mutta lopulta kahden tallin pitäminen on aivan mahdollista. Toinen vaihtoehto on tarttua itse toiseen ideaan ja delegoida toinen jollekin muulle. Ainakin hyville virtuaaliyhdistysideoille löytyy foorumeista adoptoijia. Mitä enemmän suunnittelutyötä on jo tehty, sitä todennäköisemmin joku innostuu siitä ja ryhtyy pitäjäksi.

Kolmas ongelma on, että on Meepu eikä osaa olla suunnitelmissaan kohtuullinen. Olisi HU, Horselandin tai Howrsen tapainen SIM-peli, jonka pitäisi valmistua vuodeksi 2010, jos sen tekemisen saisi joskus aloitettua. Olisi viime vuonna suunnitteilla ollut web 2.0 -visio vtallit.netistä, joka on toistaiseksi infiniittisesti hiatuksella. Edellisen voisi muuttaa virtuaaliyhdistykseksi, jonka kaikki palvelut toimisivat periaatteella tee jotain toisten hyväksi ja toiset tekevät jotain sinun hyväksesi. Viimeisinä mutta ei vähäisimpänä, olen viime päivien aikana miettinyt ihan tosissani, että koittaisin huudattaa itseni takaisin VRL:n yksinvaltiaaksi, koska sillä tavalla siellä alkaisi vihdoinkin tapahtua jotain. Mitkään ideoista eivät sovi yhteen keskenään.

Mitä siis teen? Olen toivoton opportunisti, joten jään odottamaan, että täydellinen hetki jonkin edellämainitun toteutukselle syntyy. Sillä aikaa jatkan kaikkien suunnittelua, jotta sen hetken koittaessa en jää tyhjän päälle roikkumaan mutu-tuntuman kanssa, vaan pystyn perustelemaan aukottomasti, minkä takia juuri tämä on paras idea ikinä.

Nyt kannattaa olla peloissaan.

Virtuaalimaailma tänään viettää tänään kymmenettä elinpäiväänsä. Virtuaalisivustojen eliniät lasketaan tavallisesti vähintään kuukausissa, mieluiten vuosissa, eikä kukaan varmasti ota kymmenen päivän ikäistä virtuaalitallia vakavasti.

Vauvaksi blogilla menee kuitenkin aika hyvin. Google Analytics on tilastoinut kävijöitä viimeisen viikon ajan ja kertoo, että blogia on lukenut tähän mennessä 360 eri henkeä. Joka päivä täällä käy reilu sata eri ihmistä. Aika hyvin, vai mitä?

Blogin mainostukseen on käytetty hyvin vähän aikaa. En usko foorumiviestien nostelemiseen. Teen parin päivän välein noston, jossa kerron, mitä uusia merkintöjä blogiin on tullut. Jos nostoksi lasketaan sellainen viesti, joka vie ketjun etusivulle, olen nostanut ht.netin mainosketjua neljä kertaa ja myös konikomin vastaavaa neljä kertaa. FVP:ssä ketju ei ole missään vaiheessa edes poistunut etusivulta. Jos lasketaan pelkkiä käyntejä, jokainen nosto on ollut 127 kävijän arvoinen. Kuinka moni muu voi väittää, että kun nostaa mainosviestiään, 127 ihmistä käy katsomassa sivuja? ^_~

Tijuanan virtuaaliblog ja Virtuaalisia vuodatuksiakin näyttävät olevan vielä hengissä ja voivan hyvin. On hieman harmillista, ettei uusia blogeja ole viime päivinä syntynyt, sillä sen lisäksi, että blogille on helppo saada lukijoita, blogaaminen on myös helppoa ja hauskaa. Avaan jonkun foorumin (vuorotellen ht.net, konikom ja FVP), klikkaan listalla ensimmäisenä olevaa viestiä ja kirjoitan, mitä siitä mieleen tulee. Joskus kirjoitan 15 minuutin ramblen, joskus käytän enemmän aikaa sanojen valintaan ja lähdemateriaalin etsimiseen, kuten konikomin leiskakaupan analyysissa ja kloonikoneissa.

Yksi virtuaalimaailman hauskoista puolista on se, että täällä menestyvät hyvät kirjoittajat. Kun kaikki kommunikaatio tapahtuu tekstimuotoisesti, ainoa tapa vakuuttaa toinen omasta asiastaan on kirjoittaa siitä hyvin. Hienolla ulkoasulla pystyy hämäämään ihmisiä hetkellisesti, mutta kun he kyllästyvät sen ihasteluun ja haluavat alkaa tehdä jotain sivustolla, he huomaavat kyllä, jos sisältö on ala-arvoista.

Itse olen aina pitänyt kirjoittamisesta. En välttämättä fiktion kirjoittamisesta (vaikka sitäkin tulee harrastettua roolipelien muodossa; hahmokuvausten ja taustatarinoiden kirjoittaminen on yksi hauskimmista asioista) vaan nimenomaan vaikuttavasta kirjoittamisesta. Äidinkielenopettajat jaksoivat peruskoulussa ja lukiossa jauhaa aiheesta ja antaa analysoitavaksi ties mitä diktaattorien puheita, mutta kaikkein parhaat vaikuttamisoppini olen saanut virtuaalifoorumeista.

Ensimmäinen oppimani asia oli, että kun haluat vakuuttaa ihmiset, et saa kysellä. Foorumiketjut tyyliin annun Pieni galluppi on tuomittu epäonnistumaan. Ketään ei nimittäin kiinnosta, mitä aiot tai voisit tehdä. Jos heillä on hyviä ideoita, he toteuttavat ne itse. Muut voivat gallupissa sanoa olevansa asian puolesta tai sitä vastaan, mutta sillä ei oikeastaan ole mitään väliä, koska harvempi kuin kymmenesosa kyselyyn vastanneista tulee oikeasti käymään tallilla. Saattaa olla, että he kaikki vastasivat rakastavansa hoitajatoimintaa, mutta kun he näkevät tallin, he huomaavat, että siellä on pelkkiä arabeja vaikka he haluaisivat hoitaa shettiksiä, ja häipyvät. Vielä todennäköisempää on, että he vastaavat kyllä ihan vain sen takia, että hoitajatoiminta on ajatuksen tasolla hyvä asia, vaikka he ovat itse niin kiireisiä omien talliensa kanssa, ettei heillä ole pienintäkään aikomusta koskaan ottaa hoitohevosta.

Jos haluat vastauksia kysymyksiin, nykäise muutamaa kohderyhmään kuuluvaa ihmistä (jos haluat kysyä parhaasta tavasta järjestää hoitajatoimintaa, kysy vaikka sellaisilta, jotka etsivät foorumeista hoitohevosia) hihasta ja kysy henkilökohtaisesti. Älä tee asialle ketjua ennen kuin sinulla on jotain oikeaa sanottavaa ja/tai näytettävää.

Toinen oppimani asia on, että kun haluat saada asian läpi, sinun on seisottava sen takana. Asioissa on aina monia puolia etkä varmaankaan oikeasti ole ihminen, joka talloo toisten mielipiteet ja tunteet alleen vain saadakseen oman tahtonsa läpi. Valitettavasti “mutta toisaalta” -ajattelulle ei ole sijaa silloin, kun halutaan saada asiat toimimaan. Kärjistys on hyvä keino kiinnittää ihmisten huomio. Vielä paremmin pystyy vaikuttamaan esittämällä jo aloitusviestissä itselleen kaikki mahdolliset vastaväitteet ja kumoamalla ne. On paljon parempi käsitellä asia loppuun alkuvaiheessa kuin odottaa, että foorumin paras väittelijä tule sanomaan saman, ja joutua vastaamaan ex tempore.

Kolmas vaikuttamisen perusasia on aiheeseen perehtyminen. Viime kesän VRL:n pitäjähaussa ehdokkaiden keskuudessa oli muotia puhua virtuaalimaailmanparannuksesta, alottelijoiden syrjinnästä ja kilpailujen yliarvostuksesta. Nämä hakijat joutuivat julkisen pilkan kohteeksi, sillä kukaan ei osannut selittää yleisökysymyksissä, kuinka nämä “pahat asiat” ilmenivät, mistä ne johtuivat ja mitä niille voisi tehdä. Toinen “hauska” juttu on kysyä talliarvostelun tai hevosten laatuarvostelun pitäjältä, mihin suuntaan talli- tai hevoskantaa pitäisi kehittää. Yleensä vastaus on “no en tiedä, ei kai mihinkään”. Arvostelujen tarkoitushan on nimenomaan muokata kantaa tiettyyn suuntaan palkitsemalla ne yksilöt, jotka vastaavat tavoitetta parhaiten! Etsi esimerkkejä, hanki perusteluja ja keksi ratkaisuja. Muista myös perustella, minkä takia juuri sinun ratkaisusi toimisi parhaiten.

Kun osaa kirjoittaa, pystyy ohjailemaan ihmisiä melkein miten haluaa. Voi saada ihmiset suuttumaan VRL:lle, hankkimaan ystäviä tai mielipiteitä, kyseenalaistamaan, aloittamaan uusia asioita,
julistamaan omaa sanomaansa tai luopumaan ideoistaan.

Näin hauskaa harrastusta ei kannata lopettaa. Ainakaan vielä seuraavaan kymmeneen päivään.