Virtuaalimaailma tänään

Ensin pieni blogitekninen ilmoitus: tästä lähtien kaikki kommentit moderoidaan ennen julkaisua. Syynä on juhannuksesta saakka blogissa vieraillut spämmibotti.

–

Kaikki tässä tekstissä ilmaistut mielipiteet ovat täysin kirjoittajan omia, eikä niillä välttämättä ole mitään tekemistä VRL:n virallisen kannan kanssa. Kaikki tässä tekstissä kerrotut faktat ovat kirjoittajan kuulemia asioita, jotka eivät välttämättä ole virallisesti julkaistuja tai virallisesti tosia. (Sampo-pankin sanoin: se ei ole tietoturva-aukko ennen kuin me sanomme, että se on tietoturva-aukko. Näidenkin asioiden totuus saattaa vielä muuttua VRL:n viralliseen kantaan.)

VRL:n hallitushaku päättyi eilen ja pahalta näyttää. Hakemuksia saatiin seitsemän kappaletta.

Seitsemän hakijaa. Seitsemän virkaa. Miettikää itse, onko tämä mielestänne hyvä suhde.

No, näin yksinkertainenhan asia ei tietenkään ole. Tällä hetkellä on menossa VRL:n nykyisen hallituksen suorittama esikarsinta, jossa lienee pakko karsia kolme hakijaa puutteellisten hakemusten takia. Kaksi hakijaa ei hakenut mitään virkaa (eikä henkilöä tietenkään voida valita virkaan, jos hän ei ole siihen hakenut!) ja yksi hakija, joka ei sisällyttänyt hakemukseensa pakollisia tietoja (joihin kuuluivat mm. oma nimimerkki ja yhteystiedot - aika taitavaa).

Neljä hakijaa. Seitsemän virkaa. Joko rattaat pyörivät päässänne?

Koska kaikki jäljelle jääneet hakijat hakivat eri virkoihin, hallituksen valinnassa ei pitäisi olla mitään epäselvää. Itse asiassa mitään äänestystä ei edes tarvittaisi, koska vastaehdokkaitakaan ei ole.

Silloin hallituksessa olisi sihteeri, jalostusvaliokunnan puheenjohtaja, rekisterivaliokunnan puheenjohtaja ja sivustovaliokunnan puheenjohtaja. Hallitukseen ei siis kuuluisi hallituksen puheenjohtajaa, kilpailuvaliokunnan puheenjohtajaa eikä opetusvaliokunnan puheenjohtajaa. Se tarkoittaisi, että joko hallitus päättäisi sisäisesti jakaa yhdelle henkilölle useampia vastuualueita tai lopettaisi osan VRL:n toiminnasta (hallitus ilman puheenjohtajan valvontaa ja VRL ilman kilpailu- ja opetustoimintaa - olen tainnut joskus nähdä tämän painajaisessa).

No, kyllähän nykyinen hallitus haluaa järjestää äänestyksen. Seuraavassa vaiheessa pitäisi nimittäin äänestää jokaiselle hakijalla kyllää tai eitä hallitukseen pääsystä. Hakemukset luettuani tiedän jo, mitä itse äänestän: jokaiselle ei. Yksikään hakemuksista ei ollut sellainen, että uskaltaisin päästää sen kirjoittajan päättämään VRL:n asioista. Kuriositeettina mainittakoon, ettei jalostusvaliokunnan puheenjohtajaehdokas mainitse puheessaan sanallakaan jalostusta, sivustovaliokunnan puheenjohtajaehdokkaan puheella ei ole mitään tekemistä VRL:n kanssa eikä oikeastaan edes koko virtuaalihevosharrastuksen kanssa, rekisterivaliokunnan puheenjohtajaehdokas ei kerro mielipidettään yhtään mistään ja sihteeriehdokkaan puhe on pelkkää tyhjää sanahelinää kirjoitusvirheiden välissä.

Valitettavasti tällä äänestyksellä ei ole mitään väliä. Viime vuonna hakijoita oli nelisenkymmentä. En muista, kuinka moni heistä karsiutui jo hallituksen esikarsinnassa, mutta en varmaan mene kovin pahasti metsään, jos väitän, että viime vuonna toisella kierroksella oli kolmisenkymmentä hakijaa. Heistä kaksi sai enemmän kyllä- kuin ei-ääniä. (Tämä oli sitten salaista tietoa, jota minunkaan ei pitäisi tietää. :D) Koska kahdesta ihmisestä ei voitu koota hallitusta, toisen kierroksen tulos mitätöitiin ja kaikki jatkoivat kolmannelle. Tänä vuonna joudutaan tekemään samalla tavalla.

Kolmannella kierroksella äänestetään vain yhtä, omasta mielestään parasta ehdokasta. On aivan samantekevää, vaikkei kukaan hakijoista saisi yhtään ääntä. Jokainen on silti oman ensisijaisen virkansa ykkönen ja tulee valituksi.

Tämä ei kuitenkaan ole se, mitä halutaan, joten näyttää siltä, että nykyinen hallitus keskeyttää hallitusvaalit ja VRL:n ensi vuoden hallintotapa on jokin muu kuin hallitus - tai ainakaan hallitusta ei muodosteta jäsenille avoimella äänestyksellä.

Jos olet koskaan osallistunut ylioppilaskirjoituksiin tai kolmannen asteen koulutuksen pääsykokeisiin, tiedät, että tehtävien ja hakukriteerien tarkoitus on mitata hakijoiden perustietoja, sovellustaitoja, motivaatiota ja henkilökohtaisten ominaisuuksien soveltuvuutta. Tiedät myös, että paras tapa valmistautua näihin kokeisiin ei ole silmitön lukeminen tai psykoanalyysiin hakeutuminen, koska todennäköisyys on puolellasi: kokeissa kysytään aina samoja asioita. Kymmenen edellisen vuoden tehtävät luettuasi sinulla pitäisi olla jo todella hyvä kuva siitä, mitä sinun pitäisi todella tietää, väittää ja kertoa.

VRL:n hallitusvaaleja ei ole järjestetty vielä kymmenen vuoden ajan. Itse asiassa ne on järjestetty vasta kaksi kertaa. Kolmen ja puolen vuoden takainen pitäjä-äänestys noudatteli tosin samoja linjoja. Tämän aineiston perusteella ei ole aivan yhtä helppoa vetää johtopäätöksiä. Uskallan kuitenkin väittää, että minulla on puolellani tiettyjä etuja. Paitsi että olen kaksi kertaa kerännyt kyseisessä äänestyksessä eniten ääniä (kerran pitäjäksi ja kerran hallitukseen), olen myös suorittanut koko hallitusvalinnan kerran ja osallistun tälläkin kerralla hakemusten esikarsintaan.

Tänä vuonna ajattelin itse jättää hakemisen väliin. VRL:n hallituksessa toimiminen on byrokratian ja ihmisten vastuuntunnottomuuden takia turhauttavaa, eikä siitä edes hyödy millään tavalla. Sen sijaan aion rikastua jo vaaleilla: Meepun valmennuskeskus varmistaa hallituspaikkasi. Tarjoan hakemusten oikolukua (5 sijoitusta/hakemus), beta-lukua ja analysointia (10-25 sijoitusta/hakemus sopimuksen mukaan), vaaliväittelyharjoituksia (20 sijoitusta/tunti), vastauksia äänestäjien esittämiin kysymyksiin (5-20 sijoitusta/vastaus kysymyksen hankaluudesta riippuen), imagonkohotusta foorumeilla (15 sijoitusta/tunti, kaupan päälle propagandavalokuva itsestäsi valitsemasi virtuaalijulkkiksen kanssa) ja jopa kokonaisia vaalipuheita haluamastasi teemasta (50-100 sijoitusta/hakemus). Kun ostat palveluita vähintään 50 sijoituksella, saat hallitukseenpääsytakuun: Jos sinua ei valita, lupaan hakkeroitua VRL:n tietokantaan peukaloimaan äänestystuloksia.

Edellinen oli vitsi. Ehkä.

Esimakuna saatte nyt aivan ilmaisia vinkkejä siitä, mistä vaalipuheessa kannattaa ja ei kannata puhua!

Aloittelijoiden asema
Aloittelijat ja muut vähäosaiset olivat viime vuoden kuumin aihe. Lähes jokainen hakija vähintäänkin mainitsi heidät vaalipuheessaan. markkinat ylikuormitettiin ja lähes jokaiselle heistä satoi ei-ääniä. Kukaan virtuaalimaailman epäreiluudesta paasannut ei myöskään osannut vastata esitettyihin jatkokysymyksiin. Todennäköisesti tänä vuonna hakijat eivät uskalla koskea aiheeseen pitkällä tikullakaan. Jos olet ammattipoliitikko, tällä voisit erottua joukosta. Jos et ole, tulet vain nolaamaan itsesi.

Byrokratia
VRL:n hallituksen päätöksenteon hitaudesta on puhuttu viime aikoina niin paljon, että sen pitäisi jo yleistä tietoa. Jotta kolmas hallitus toimisi kahta edellistä paremmin, päätöksenteosta on tehtävä avoimempaa ja nopeampaa. Tämä aihe tulee karsimaan huonot hakijat: jos et mainitse, että koko hallituksen tulisi pysyä aktiivisena, et yllä muiden tasolle. Toisaalta tästä voi hyvinkin tulla vuoden 2008 ylikäytetty aihe. Koita siis keksiä jotain omaperäistä sanottavaa. Näissä vaaleissa voivat anarkistitkin pärjätä: on hyvin mahdollista, että hallitukseen voitaisiin valita ihmisiä, joiden hallitustoiminnan tavoite olisi kaataa koko hallitus ja nostaa pystyyn järkevämpi, toimivampi systeemi.

Kantakirjaus ja näyttelyt
Kaksipiippuinen aihe, johon ainakin jalostusvaliokunnan puheenjohtajaksi hakevien on pakko ottaa kantaa. Kantakirjajutuilla saa kuitenkin helposti koko maineensa pilattua, joten mieti tarkkaan, mitä mieltä olet asiasta. Ensimmäinen huomioitava asia on, että VRL:n kaikilla kantakirjoilla on tällä hetkellä pitäjät ja niiden toiminta on jatkumassa. Kantakirjojen toimimattomuudesta ei siis saa valittaa, sillä osoitat vain, ettet tiedä VRL:n tämänhetkisestä tilasta mitään. Virtuaalista jalostusliittoa kannattamalla leimaudut Feanaron mielistelijäksi, joka haluaa kaataa koko VRL:n tämänhetkisen toiminnan ja vaihtaa sen systeemiin, jonka toiminnasta ei vielä ole mitään näyttöä. Kieltämällä Virtuaalisen jalostusliiton leimaudut vanhukseksi, jonka mielestä vanha keino on parempi kuin pussillinen uusia, etenkin silloin, kun se ei toimi. NJ:n suhde VRL:ään kaipaa myös selvitystä.

Kilpailujen määrä
Jos sinulla ei ole mitään muuta sanottavaa kuin että nykyään hevosten kilpailumäärällä on liian suuri merkitys, älä sano mitään. Todennäköisesti ainakin opetusvaliokunnan puheenjohtajaehdokkaita tulee sortumaan tähän.

Perustoiminta
Toinen ehdokas useimmin esiintyväksi puheenaiheeksi. Todennäköisesti jokaisesta vaalipuheesta löytyy rivi tyyliin “tärkeät perustoiminnot on ehdottomasti saatava toimimaan ennen uusien juttujen kehittämistä”. Ei suoraa laumasieluksi leimautumisen vaaraa, mutta sinun on syytä osata kertoa, mitä kaikkea miellät perustoiminnaksi (oman valiokuntasi tai koko VRL:n osalta), kuinka se saadaan toimimaan ja milloin.

Sivusto
Tästä aiheesta puhuvat vain ne, joilta puuttuu itsesuojeluvaisto kokonaan. Jos et satu olemaan PHP-koodaaja, onnistut vain kuulostamaan tyhmältä, valittavalta pennulta. Toisaalta sivusto on asia, josta pitäisi ehdottomasti puhua paljon enemmän, sillä käyttökatkot ja toimimattomat sivut eivät ainakaan paranna VRL:n tai sen hallituksen imagoa. Ongelman ratkaisija valittaisiin ehdottomasti hallitukseen.

Uusi toiminta
Jos sinulla on uusi, hyvä idea, ja muutkin pitävät sitä hyvänä, hallituspaikka on varma. Jos idea ei ole tarpeeksi hyvä, leimaudut taivaanrannanmaalariksi, jolta puuttuu kosketus arkitodellisuuteen, halu tehdä oikeaa työtä ja aivan vääristynyt kuva koko liitosta.

Valiokuntarakenne
Todennäköisesti ainakin kolmannes hakijoista pilaa mahdollisuutensa sillä, ettei tiedä, mitä kaikkea kuuluu siihen valiokuntaan, jonka puheenjohtajaksi on hakemassa.

Disclaimer: Teksti pohjautuu täysin kirjoittajan omiin kokemuksiin VRL:n hallituksessa toimimisesta viime vuoden ajalta, eikä se edusta VRL:n virallista kantaa.

Virtuaalinen ratsastajainliitto, virtuaalimaailman keskuspaikka, on tullut toiminnassaan taas siihen pisteeseen, että kirjoittamattomat säännöt vaativat uuden hallituksen valitsemista. Olisiko juuri sinusta VRL:n hallituksen jäseneksi? Lue tästä tämänhetkisten hallitusvirkojen kuvaukset ja ala rustata hakemusta jo tänään!

Hallituksen puheenjohtaja
Hallituksen puheenjohtaja on nokkimisjärjestyksen huipulla. Hänen vastuullaan on se, että kaikki VRL:ssä toimii. Käytännössä tämä tarkoittaa, että puheenjohtajan on pysyttävä 24/7 selvillä kaikkien hallituksen jäsenten liikkeistä. Jos joku katoaa tai taukoilee, puheenjohtaja on epäonnistunut tehtävässään ja kivitetään julkisesti, sillä hallituksen kokoonpanon vaihtaminen kesken kauden ei ole käytännössä mahdollista. Vastapainoksi tästä vastuusta puheenjohtajalla ei ole juuri ollenkaan sanavaltaa VRL:n asioihin, sillä kaikki päätökset tehdään valiokunnissa.

Sihteeri
Sihteerillä on hallituksen jäsenistä vähiten työtä. Hänen on vain kirjoitettava yksi pöytäkirja kerran kuussa. Työssä hankalinta on se, ettei hallitus koskaan pidä kokouksia, joista tehdä pöytäkirjoja, tai jos kokouksia pidetään, niissä ei päätetä mitään. Sihteerin työnkulku on kaksiosainen: ensin lahjotaan, uhkaillaan ja kiristetään esityslistan kohdan aihealueeseen liittyvän valiokunnan puheenjohtajalta esitys (tehtävää hankaloittaa huomattavasti se, että 99% valiokuntien puheenjohtajista ei tunne normaalia kokouskäytäntöä sen vertaa, että tietäisi, mitä “esitys” tarkoittaa) ja sen jälkeen luetaan hallituksen jäsenten kommentteja asiaan ja päätetään, mitä hallitus asiasta päättää (sillä kukaan hallituksen jäsenistä ei vahingossakaan kerro kommentissaan, mitä mieltä on asiasta). Lopuksi pöytäkirja julkaistaan tiedoituksena ja toivotaan, ettei kukaan ala nillittää asiavirheistä. Onneksi kukaan ei koskaan lue pöytäkirjoja, joten nillitystäkään ei tule. Hallituksen päätöksillä ei myöskään ole mitään tekemistä VRL:n todellisen toiminnan kanssa. Virallisesti päätösvaltaa sihteerillä on vielä vähemmän kuin puheenjohtajalla.

Sivustovaliokunnan puheenjohtaja
Sivustovaliokunnan puheenjohtajan ensin vuoden työnkuvasta on hankala sanoa vielä mitään. Vaihtoehtoja on kaksi. Ensimmäinen on, että sivustovaliokunnan puheenjohtajan tehtävä on istua hiljaa tekemättä mitään ja päättämättä mistään katsellen, kun Feanaro tekee kaiken työn. Toinen on, että Feanaro lopettaa, jolloin sivustovaliokunnan puheenjohtajan on rakennettava VRL:lle uusi sivusto, joka on ulkoasultaan miellyttävä ja ehdottoman käytettävä kaikilla mahdollisilla laitteilla, ja kirjoittaa kaikki VRL:n skriptit uusiksi. Tähän tarvitaan PHP:tä ja SQL:ää. Sivustovaliokunnan puheenjohtaja hoitaa VRL:lle myös jostain sivutilaa (omalla pitäjäkaudellani VRL:n sivupaketti oli noin sadan euron arvoinen), hallinnoi VRL:n domainia, varmuuskopioi tietokannat säännöllisesti ja päivystää 24/7 siltä varalta, että jokin menee rikki. Edellämainittujen asioiden lisäksi sivustovaliokunnan puheenjohtaja ei päätä mistään, vaan toimii orjamaisesti muiden valiokuntien puheenjohtien käskyläisenä sivustoon liittyvissä asioissa.

Rekisterivaliokunnan puheenjohtaja
Rekisterivaliokunnan puheenjohtaja huolehtii siitä, että ihmiset saavat VRL-tunnuksia ja tallilista ja hevosrekisteri toimivat. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että rekisterivaliokunnan puheenjohtaja käyttää päivittäin muutaman tunnin elämästään klikkaillen tallien ja hevosten hyväksymisnappeja, sillä tehtävään värvättyjen vapaaehtoisten työssäpysymisaika on keskimäärin yksi päivä. Rekisterivaliokunnan puheenjohtaja on myös se henkilö, joka saa paskan niskaansa siitä hyvästä, ettei sivustovaliokunta ole tehnyt lomakkeista idioottivarmoja ja osa hyväksymispyynnöistä katoaa ja osa joudutaan hylkäämään. Rekisterivaliokunnan puheenjohtajan päätösvalta rajoittuu siihen, että hän saa valita, vastaako päivän kolmanteenkymmenenteen valitusmailiin “hevostasi ei ole rekisteröity, sillä sivustossa oli teknisiä ongelmia lähettäessäsi lomaketta” vai “hevosesi saattaa vielä olla vanhan tietokannan varmuuskopiossa, laitan jonkun sivustovaliokuntalaisen tarkistamaan asian ja ilmoitan sinulle seuraavien kolmen vuoden sisällä”.

Kilpailuvaliokunnan puheenjohtaja
Kilpailuvaliokunnan puheenjohtajan tehtävä on odottaa, että sivustovaliokunnasta ilmoitetaan, että kisasysteemi on rikki, ja panikoida, kunnes sivustovaliokunta ilmoittaa, että se on korjattu. Vaihtelua elämäänsä kilpailuvaliokunnan puheenjohtaja saa ehdottamalla jaosten pitäjille sääntömuutoksia. Olo tuntuu heti paljon aikaansaavammalta, kun kouluratsastusjaoksen sääntöihin kirjataan, että jaos suosittelee kilpailujen järjestäjille osallistumisrajoitukseksi tasan 3 hevosta per kilpailija, eikä 3-4 hevosta per kilpailija kuten aiemmin. Tämä on kuitenkin tehtävä jaosten pitäjien ehdoilla: jos kilpailuvaliokunnan puheenjohtaja on jostain asiasta heidän kanssaan eri mieltä, jaokset eroavat VRL:n alaisuudesta ja menestyvät sen jälkeen todennäköisesti vain entistä paremmin.

Jalostusvaliokunnan puheenjohtaja
Jalostusvaliokunnan puheenjohtajan tehtävä on järjestää toistuvia pitäjähakuja kantakirjoihin. Jokaiseen pitäjähakuun tulee keskimäärin 0,3 hakemusta, joista 9% vakavasti otettavia. Jos jollekin kantakirjalle saadaan pitäjä, jalostusvaliokunnan puheenjohtajan tehtävä on tarjota ymmärtävä olkapää ja nenäliinoja, kun kantakirjanpitäjä itkee tuomariehdokkaiden puutetta. Lisäksi jalostusvaliokunnan puheenjohtaja saa tuntea kalvavaa kateutta Virtuaalista jalostusliittoa kohtaan. Vaihtelua kaivatessaan hän voi ehdottaa muutoksia PKK:n toimintaan ja veikata, minkä variaation toteamuksesta “kiitos vaan, mutta pidä pitkä nokkasi poissa, me tehdään mitä halutaan” hän saa sillä kertaa vastaukseksi.

Opetusvaliokunnan puheenjohtaja
Opetusvaliokunnan puheenjohtaja suunnittelee VRL:lle toimintaa, jota ei koskaan tulla toteuttamaan. Koska jo suunnitelmien mainitseminen julkisesti saa aikaan vastalausemyrskyn teemalla “laittakaa ensin ne tärkeät asiat toimimaan ennen kuin alatte toteuttaa mitään tuollaisia hömpötyksiä”, opetusvaliokunnan puheenjohtajan ei oikeastaan tarvitse edes suunnitella mitään. Riittää, kun hän mainitsee välillä hallituksen kokouksessa työskentelevässä jonkin uuden jutun parissa. Todennäköisesti kukaan ei sielläkään kiinnitä häneen mitään huomiota, joten hän voi nauttia rauhassa hallituksen jäsenen tittelistä. Opetusvaliokunnan puheenjohtajan todellinen tehtävä on sabotoida kaikkien muiden valiokuntien toimintaa niin, ettei perustoimintaa koskaan saada pyörimään eikä toiminnan laajentamiselle näin synny tarvetta.

Mikä näistä on sinun unelmavirkasi?

Stiinu ärähti eilen illalla FVP:ssä (täysin henkilökohtaisista ja epäloogisista syistä Stiinulla ei ole samanlaista yksityisyydensuojaa kuin muilla FVP:n jäsenillä) ihmisten taipumuksesta kohottaa VRL jumalan asemaan terveen järjen kustannuksella.

<nostalgia>Wanhoina, hyvinä aikoina VRL:llä oli pitäjä, joka teki päätöksiä suhteellisen mielivaltaisesti. Joskus ne olivat hyviä, joskus huonoja. Päätöksen tasosta riippuen foorumeista löytyi seuraavana päivänä vaihteleva määrä valitusketjuja, joissa pitäjä haukuttiin pataluhaksi ja innokkaat protestoijat ilmaisivat aikeistaan perustaa omia, parempia juttuja, joista muutama jopa näki päivänvalon. Yksi mutkan takaa haettu esimerkki on YLA, joka aikoinaan syntyi vastustamaan VRL:n näyttelykeskeisyyttä. Ajan kanssa VRL tunnusti olleensa väärässä ja otti parhaat tekeleet siipiensä suojaan, joskus sitä varten potkittiin osa entisistä yhdistyksistä ulos.</nostalgia>

Nykyään VRL on demokraattinen. Kenellä tahansa on mahdollisuus nousta ehdolle hallitusvaaleihin, ja vaikka jättäisi mahdollisuuden käyttämättä, saa silti käyttää äänivaltaansa suosikkiehdokkaansa puolesta. Jokaisella on mahdollisuus vaikuttaa. Hyvä asia? Ei näytä siltä.

VRL:n tietokantoihin siirtymisen ja edelleen hallituksen aloittamisen jälkeen virtuaaliharrastajat näyttävät menettäneen kaiken halunsa vaikuttaa sen asioihin. Totta kai foorumeista löytyy edelleen valitusketjuja. Niihin kirjoittaa keskimäärin kaksi valittajaa, kunnes paikalle saapuu kolmas, joka huomauttaa, että valittajat voivat tehdä itse paremman, jos ei kelpaa. Kukaan ei kuitenkaan uskalla nousta VRL-tyrannosaurusta vastaan (mainitsinhan jo, että niillä on tietokantoja, hui hirvitys!) eikä uusia yhdistyksiä perusteta. Niitä ei edes suunnitella, mikä on VRL:n tappio, koska kilpailevien yhdistysten suunnitelmista on tosi hyvä varastaa ehdotuksia oman toiminnan parantamiseksi.

Olen hulluna avoimeen kilpailuun. Kun pidin itse VRL:ää, lupasin pussata jokaista, joka perustaa kilpailevan virtuaalihevosyhdistyksen. Yrittäjiä tuli yksi. (Valitettavasti se koostui vain yhdestä sivusta ilman mitään toimintaa. Tekijä sai silti suukkonsa hyvästä [...] yrityksestä.)

Leikin säännöllisin väliajoin ajatuksella oman yleisyhdistyksen perustamisesta. Yhdistyksen, joka perustuisi vapaaehtoisuuteen, luovuuteen ja uusiin ideoihin VRL:n normiinpakottamisen asemesta. Valitettavasti tiedän, että jos lähtisin toteuttamaan sitä, siitä tulisi vain oma leikkikenttäni, mikä ei palvelisi kenenkään etuja. Virtuaaliharrastajien nykysukupolvi näyttää nimittäin olevan tyytyväisimmillään silloin, kun saa pysyä mahdollisimman kaukana kaikenlaisista yhdistyksistä ja erityisesti niiden asioihin vaikuttamisesta.

Tietotekniikan alalla suurin osa työstä tehdään projekteina. Jo opiskelijoiden päät pumpataan täyteen harjoitustyöprojekteja, projektitöitä ja projektinhallinnan kursseja. Siksi sydämeni lähtikin hakkaamaan kovempaa nähdessäni konikomissa Siranin ketjun Projekti Suurtalli. Onko pienillä, naiiveilla virtuaaliheppatytöillä pienintäkään aavistusta siitä, mihin suohon ovat itsensä heittämässä? Onko kyseessä sittenkin vain hyvä ennakointi koko maailman väistämättömään projektiutumiseen?

Projekteilla on muutamia tunnuspiirteitä: koko, tekijöiden määrä ja kesto.

Olen toitottanut tätä jo monta vuotta ja jatkan samalla linjalla: Virtuaalimaailmassa koko on valttia. Vaikka ihmiset kuinka väittävät, että söpöt pikkutallit ovat mukavimpia, kuuluisimpia ja suosituimpia ovat ne tallit, joilla on paljon hevosia, paljon siitostoimintaa ja paljon kilpailuja. Mitä enemmän tallilta löytyy, sitä useampi kävijä löytää siltä jotain kiinnostavaa ja painaa nimen muistiinsa. Viiden hevosen pikkutalli ilman toimintaa voi olla tosi nätti, mutta se ei houkuttele vakiokävijöitä. Sama pätee virtuaaliyhdistyksiin. Pikkuinen rotuyhdistys, joka rekisteröi viisi hevosta viikossa, ei mitenkään pärjää VRL:n hevosrekisterille, johon lisätään samassa ajassa satoja saman rodun edustajia. Suurempi on parempi.

Koon kasvattaminen ei ole helppo tehtävä. 50 hevosella kilpailemiseen menee paljon enemmän aikaa kuin viidellä, 500 puhumattakaan. Sellaiselle joukolle jo sivujen tekeminen vie useita kuukausia. Koska suurin osa virtuaaliharrastajista ei koe ionicmaista lassez-fair-tyyliä omakseen, tallin omistajan aktiivisuus nostaa tallin ylärajan yleensä 20-30 “laadukkaaseen” hevoseen, mitä kuka sitten laadulla tarkoittaakin.

Koska harva virtuaaliharrastaja pystyy keskeyttämään koulunkäyntiään omistaakseen lisää aikaa virtuaaliharrastukselleen, tavallinen ratkaisu on yrittää etsiä tallille lisää työntekijöitä. Jostain syystä useamman omistajan tallit kuitenkin harvemmin kestävät ja menestyvät.

Kakkos- ja kolmosomistajasysteemi on osoittautunut käytännössä hankalaksi. Ykkösomistajilla on taipumus määräillä, että muut saavat kilpailla hevosilla tietyissä lajeissa tietyillä tasoilla ja tehdä sivuille tiettyjä peruspäivityksiä. Muut eivät kuitenkaan saa koskea tallin hevosvalikoimaan, ulkoasuun tai toimintamuotoon. Kuulostaa enemmän orjuudelta kuin omistajuudelta.

Mitä enemmän kokkeja, sitä huonompi soppa. Siran haluaa rikkoa ennätyksiä parinkymmenen omistajan Accordo-tallilla. Idea on hyvä, mutta uskon lopputuloksen muistuttavan enemmän pohjaanpalanutta kaurapuuroa kuin viiden ruokalajin gourmet-illallista. Tämähän on nähty jo VRL:n kanssa: kumpikaan tähän mennessä toimineista hallituksista ei ole toiminut kovin hyvin. Ensimmäinen hallitus oli tekosyy Feanaron pitäjyydelle, toinen hallitus oli tekosyy VRL:n unohtamiselle.

Projekti ei kuitenkaan olisi projekti, jos sen toteuttaisi vain yksi henkilö. On totta, että se on periaatteessa täysin mahdollista, mutta käytännössä yhden ihmisen projekti sujuu enemmän tai vähemmän ad hoc -tyylillä. Ruma termi, joka tarkoittaa, että tedään mitä huvittaa suunnittelematta sitä erityisemmin.

Projektin viimeinen tunnusmerkki on kesto. Projektilla on aina alku ja loppu. Tämä näyttää unohtuneen virtuaalihevostelijoilta täysin. Virtuaalitallin tekeminen voi olla projekti, mutta pyörittäminen ei, ellei jostain syystä tallin omistajia, toimintamuotoa tai jotain vastaavaa oleellista asiaa haluta vaihtaa esimerkiksi vuoden välein.

Minulla ei ole mitään projekteja vastaan ideana. Tehkää kaikin mokomin projekteja. Tehkää ne kuitenkin järkevästi. Suunnitelkaa. Valitkaa projektin työntekijät tarkoin. Sitouttakaa heidät projektiin. Pitäkää kokouksia. Sopikaa aikarajoja. Keskustelkaa. Tarkastelkaa tuloksia.